NIKO. Tämä on asia: Tuli minun kertoa oikeuden edessä retkistäni ja menoistani karkutiellä, ja kerroinpa tuomarille, ihan samoin kuin äsken sinulle, matkani merellä, ja tämä ilautti ankarasti koko oikeus-kuntaa, ja olenpa varma siitä, että juuri tämä juoni nahkani pelasti; sillä panipa tuomari esiin kaikenlaisia lievittäviä kohtia asiassani ja, niinkuin sanoin, kymmenen päivän vesileipään karkurin tuomitsi vaan.

Kaunis unelma on minun matkani maailmassa hänen rinnallaan ollut. Minä sanon vieläkin kerran: tämmöisen miehen johdatuksella on Johannes muuttunut semmoiseksi kuin hän nyt on. Vaan Mariani! Sinä tahtoisit ehkä tietää minun retkistäni, niistä tapauksista, jotka ovat minua kohdanneet. Sinä ehkä tahtoisit tietää, miten Marthany askelittain johdatti minua paremmalle tielle?

Annoin täällä maaherralle tarkan raportin kaikista viimeaikaisista toimistani ja retkistäni sekä mitä olin saanut tietooni vihollisen hankkeista. Sen päästin Korpoosta ottamani miehistön kotimatkalle ja pyysin itselleni parin viikon virkalomaa voidakseni saattaa Riikan Tukholmaan. Maaherra myönsikin virkaloman ja kolmisin lähdimme Ekkerööhön pyrkiäksemme sieltä meren yli.

Hän tunsi minut ennestään ja tiesi retkistäni, minkä vuoksi hän lausui minusta muutamia suosiollisia sanoja hänen majesteetilleen. »Näemme kyllä, ettei Löfving ole pelkuri», virkkoi siihen kuningas.

Välimatkamme venyi tämän tempun kautta siksi pitkäksi, että saatoimme toivoa huoleti ehtivämme illaksi Ruotsin rannikolle. Päästyämme sitten erinäisten seikkailujen jälkeen takaisin laivastoon ja tehtyäni selkoa viimeisistä retkistäni lupasi amiraali hankkia minulle hänen kuninkaalliselta majesteetiltaan luutnantin valtuuden.