United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Erään kerran tuotiin taas terweisiä Perälän wanhuksille ja Juho oli oitis walmis kysymän tuojalta wanhaan totuttuun tapaansa: "mitä sinne kuuluu?" "Ei tuonne mitään erinomaisia kuulu; Aina waan on niin laihtunut, etten ollut häntä enään tunteakaan", sanoi terweisten tuoja huolimattomasti.

Näyttipä siltä, kuin heidän olonsa olisi kokonaan uudistunut ja tullut kaiken haaran kautta mukawammaksi. Ja tuo uusi elämän mukawuus ei ollut mikään muu, kuin hedelmä asukasten ahkerasta ja järjestetystä työn teosta. Mutta mitenkäkö nyt oli Perälän asukasten sisällinen tila?

Epäilemättä oli hänkin kuullut aarnihaudasta, jossa juhannus-öinä tuli paloi, ja oli tullut sitä Perälän Topon kanssa anastamaan. Mitä lienee riivatulla nahassa, mutisi Matti ja viittasi minua tulemaan perässänsä. Hiivimme siinä nyt Himmeliinin perässä, koettaen pitää häntä nähtävissämme.

Ne luki pian Mikko niin tarkoin päähänsä, ettei sitä kohtaa niissä kirjoissa löytynyt, joita ei hän olisi muistanut ja joista ei hän olisi tuonut selwää tehdä! Pitäjän kirkkoherra huomasi pian pojan erinomaiset luonnonlahjat. Tyydyttääksensä tätä erinomaista opinhalua, ohjasi hän Perälän esikoista useissa aineissa ja lainaili hänelle useita tieteellisiä kirjoja, joita Mikko ahkerasti tutki.

Paitsi ahkeruutta oli Perälän Juhossa toinenkin hywä ominaisuus: hän osasi säästää, ja näiden kahden awunsa turwissa tuli hän wiimein siihen tilaan, että woi hywinä wuosina perheinensä omistaan toimeen tulla. Ja jos tuli katowuosi, söiwät he pettua, sillä Juho pelkäsi welkaa pahemmin kuin kuolemaa.

Kyynelet kimalteliwat molempien silmissä, eikä kumpikaan woinut sen enempää sillä kerralla puhua. Samoin jätti Mikko hywästi äitinsäkin, joka ilon ja surun sekaisia tunteita itki ääneensä. Sitten wielä tuli weljien ja sisariensa wuoro ja wiimein hyppäsi Mikko rekeen ja lähti ajamaan. Kauwan seisoi Perälän perhe wielä huoneitten solalla ja katseli lähtijän jälkeen.

Juhon pitkällisten ponnistusten, hänen lastensa lisääntyneiden woimien ja Mikon uutteran ja järkähtämättömän työnteon kautta, oliwat wiljelykset ja samassa muutkin warallisuuden suhteet melkoisesti paranneet, joiden tähden Perälän nimeä kylässä alettiin mainita warakasten talojen seassa.

Hewonen seisoi waljaissa jo Perälän portaan päässä odottamassa, mutta lähdöstä ei tahtonut tulla mitään, sillä Perälässä wallitsi nyt erinomainen suru= ja haja=mielisyys. Oikeutta myöden olisi Juhonkin pitänyt olla hywinkin tyytywäisen poikansa uuteen onneen, mutta mitenkähän oli, hän ei waan jaksanut tänään olla oikein iloisella tuulella.

Hän ei ollut koskaan raskaalla ja alakuloisella mielellä, waan iloisena ja raittiina teki hän mitä käskettiin, ja tytöstä päästyänsä hyppeli hän iloissaan kuin peuran warsa. Pian tottui Perälän Mikko myös kaikkiin taloudessa tarwittawiin käsitöihin ja ne tuliwat hywästi ja joutuisasti tehdyiksi.

Kyläläisetkin käwiwät kaupunkimatkoillaan aina terwehtimässä nuorta pariskuntaa ja kun he palasiwat kotiaan, tuliwat he kohta Perälään ja sanoiwat: "Terweisiä Mikolta ja Ainalta!" ja noiden terweisten tuojain silmät säkenöiwät ilosta ja tyytywäisyydestä. Silloin oli Perälän Juholla tapana aina kysyä: "mitä sinne kuuluu?"