United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kerran oli semmoinen "huutaja" kaikille käsittämättömällä ja siis kansan arvelun mukaan ylenluonnollisella tavalla kiivennyt kirkon torniin, ja huusi sieltä, papin astuessa Jumalanpalveluksen päätyttyä ulos kirkosta, ikäänkuin taivaasta tulevalla äänellä: "Kas, kas, tuossa menee pappi, ja kaksi perkelettä korpin haahmussa istuu hänen olkapäillään!"
Kun tämä väenpaljous vielä seisoi kristittyjen ympärillä, he näkivät paljon ihmisiä tulevan sen vaimon kanssa, jota amiraali oli kohdellut hyvin ystävällisesti ja lähettänyt takaisin, ja heidän mukanaan oli myöskin vaimon mies. He kantoivat naista olkapäillään ja tulivat kiittämään lahjoista ja osoitetusta kunniasta.
Hän käski antaa lähettiläille aterian, ja intialaiset toivat hänelle puuvillakangasta ja -lankaa. Heitä seurasi suuri väkijoukko kantaen niitä esineitä, joita olivat saaneet vaihdoksi, ja väki tahtoi kantaa lähettilästä olkapäillään ja saivatkin tehdä sen purojen kohdalla ja rämepaikoissa.
Eräät kiipesivät kalliolle kontistuen vilusta, painuen lumeen, liukastellen terävien kivien syrjihin, usein ilman leivättä, ilman tuletta, vaan yhä eteenpäin, vetäen olkapäillään tykkiä tappelivat vihollista vastaan ja ottivat hänen vangiksi; semmoisilla paikoin, joissa eivät tottuneet vuoriasukkaatkaan voineet päästä mihinkään, kulkivat Venäjän rykmentit ja tykit siinäkin istuttaen Venäjän sotalippuja.
Emilia ei koko päivänä ottanut päästään papereita, joilla hän hiuksensa oli kähäröinnyt, ja käveli suuressa saalissa, joka oli vinossa hänen olkapäillään. Kornetti häntä vertaili hottentottilaiseen tyttöön ja sanoi, ett'ei hän, vaikka olikin "raakojen tapojen" ympäröimänä, toki muodostaisi itseänsä villi-naiseksi.
Paroonin palaaminen huoneesen keskeytti hänen ajatuksensa. "Minä olen valmis seuraamaan teitä, herra eversti", lausui tämä, hieman kumartaen, samassa kuin hän levitti mustan, avaran viittansa, joka hänellä oli olkapäillään, ikäänkuin vielä varmemmin vakuuttaaksensa Stålsköld'iä, että hän oli pitänyt sanansa ja aikoi aseettomana seurata häntä.
Mutta eräänä päivänä oli hän teaatterissa ja näki väkevän naisen, joka kantoi miestänsä olkapäillään ja lasta kummassakin kädessään ja siitä hetkestä oli matami Engebretsenin sielun rauha mennyt. "Minä en ole tullut oikealle paikalleni täällä maailmassa," sanoi hän.
Eräänäkin päivänä, kun tuota pikaa täytyi rakentaa silta muutaman kylän hätääntyneiden asukasten pelastamiseksi, joita hirveä tulva uhkasi, oli nähty hänen yksinään, ilman muuta apua kuin jäntäreensä, kiskovan ylös suuria kuusia ja sitten kantavan niitä olkapäillään.
Olavi kohotti kulmiaan ja teki epämääräisen ylenkatseellisen liikkeen olkapäillään: Ei mitään muuta kuin mikä on, niinkuin olla pitääkin. Mutta Elli näki hänen ivansa ja luuli jo aavistavansa, mitä hän tarkoitti.
Kantaa seedritalot Atlas valtavilla olkapäillään, hulmuu hänen päänsä yllä viirit tuhantiset kertoin kauas hänen kunniataan. Niin hän kantaa veljet kaikki, lapsensa ja armahansa, kantaa riemuntäysin mielin ikävöivän isän syliin. Kuin hehkut aamussa ympärilläin sa kevät, armain! Sa lemmenonnella tuhatkerroin mun täytät, lämmöllä pyhän tuntees, sa iki-kaunis. Jospa sun tavoittaa käsin ma voisin!