United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Laulelkame, soitelkame, Tehkäme iloinen ilta! Ei tässä surulla syöä, Ei eletä huolen kanssa, Tässä syöähän surutta, Eletähän huoletonna; Täss' on soitot seinimillä, Kanteleet kamanan päällä, Harput, huilut kammarissa, Ilopillit ikkunoilla, Porokellot portin päällä, Rämppäkellot räystähillä; Tanner täynnä tanssijoita, Keskipiha keikkujoita; Kellarit teloja täynnä, Telat täynnä puolikoita, Puolikot olutta täynnä; Leipeä sata sylyistä, Voita viisi leiviskäistä, Seitsemän sianlihoa.
Mies oli kaatanut kuusen Ja saattanut kaupunkiin Ja vaihtanut rikkaan herran Lantteihin kiilteleviin. Sen tehtyä rientää ostaa Hän leipeä lapsilleen Ja vaimolleen vähän keittää Nyt kahvia joulukseen. Mut' itselleen mitä ostais? Hän katsoo säästöjäns' oi! »Joku penni vaan ei, näillä En mitään ostaa voi!»
Ohoh kullaista kotia, Armasta ison eloa! Jos oli leipeä vähempi, Niin oli unta viljemmältä; Ei toruttu torkunnasta, Makoamasta ei manattu. Kuva. Mun huonehessani seinäll' on yks kuva halpa ja koruton, se siinä ollut on monta vuotta, ja aina ihaelen ma tuota. En tiedä mi siinä viehättää, lumenko peittämä harmaa pää, vai surun uurtamat vaot nuoko, vai silmän lempeä tuike tuoko.
Vaikka olikin uudessa paikassani ystävällinen vastaanotto, tuntui kumminkin "kylmältä kyläinen koti." Silloisia tunteitani olisivat hyvin sopineet kuvaamaan kantelettaren säkeet: "Ohoh kullaista kotia, Armasta isän eloa! Jos oli leipeä vähemmän, Niin oli unta viljemmältä." tai: "Korea kotoinen leipä, Jos on täynnä tähkäpäitä; Vihavainen vieras leipä, Vaikka voilla voituohon."
Potra on poikana eleä, Naasti olla naimatonna; Ei oo naista naukumassa, Eikä lasta itkemässä, Akka ei arttia vetäne, Laps' ei leipeä anone. Huoleton hevoton poika, Aivan huoleton akaton: Piä ei piiskasta muretta, Kanna ei huolta kannuksesta. Oisi mulla vallan miekka.
Läksin sitte kotihin tuolta, Tiell' olin nälkään kuolta; Vaan tuli talo vahva, Siin' oli jalo rahvas, Emäntä ruokaa laittoi, Leipeä pöyälle taittoi, Söin minä mahani täyen, Läksin sitte kotiin käyen; Siit' oli mieleni paha, Rosvot oli vieneet rahan, Enkä mä hevoista saanut; Parempi kun oisin maannut, Ollunna, ajan senkin, Pitkänä päässä penkin. Neion valitus.
Pääkähyri päätnitsänä, Hivus suora suovattana; Minun miilo kultaseni, Se tulee pyhänä päänä. Missä heitä vastatahan? Pirtissä kähyripäätä, Sintsissä siliäpäätä; Minun miilo kullaistani, Sitä vastataan pihalla. Mitä heille syötetähän? Leipeä kähyripäälle, Kukkoja siliäpäälle; Minun miilo kullalleni, Sille vehnäkolatsuja. Mitä heille juotetahan?
»Venäläisiksi tahdomme tullakin, Venäläisinä nauramme herroihin: Kulijauhoista leipeä leivottais, Verokuormista vapaaksi rahvas sais, Venäläistyä tahdomme kaikki!» Näin miettien tuumasta toimeen he käy Ja keinoja karttavan eivät he näy, Näät keinot ne tarkotus kaunistaa Ja sääli ja surkuhan velvoittaa: Pelastettava kansa on Suomen!
Toi hän ruokiakin: pani kulhon lientä ja myöskin Leipää penkillen, sekä sitten löi vasarallaan Rautoja, koettaakseen, ett' onko ne viel' eheöinä. Kaiken tehtyähän siis säälleen, tuimana poistui, Käskipä lähteissään mua syömään: «Syö, mörökölli, Suolau nyt, kukaties täss' sitten viikkoa neljä Vettä ja leipeä syödä sä saat, janosuuttasi jäähtäin.» Virkki, ja sulkihen uks.
Sydänmailla on elämä kurja ja kurja on kansa myös, Se nääntyvi näljissänsä ja horjuvi hengen yöss', Sydänmailla on halla käynyt ja tuhonnut toivot pois, Sydänmailla nyt pettua syödään ja leipeä tarvis ois! Niin, pettua syö tää kansa, hikipäisenä raataa vaan, Tuho suurempi sentään uhkaa: verot kuinka ne maksetaan?