Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Mitä enemmän aikaa kului ja mitä lähemmäksi lähtöpäivä tuli, sitä suurempia vaikeuksia alkoi esiintyä talon hoitoon ja asiain järjestämiseen nähden. Maanviljelysneuvos valvoi yöt silmiä ummistamatta, ja tulevaisuus hänen mielestään synkkeni synkkenemistään.
Jo kahtena edellisenä päivänä oli asemalle ajettu kaikenlaista kalua ja työasetta. Paljon sitä oli karttunutkin vanhaa tuttua ja rakasta, josta ei raskittu luopua, vaikkei sitä olisi välttämättä tarvittukaan. Tänään oli varsinainen lähtöpäivä. Pitkiin jäähyväisiin ei ollut aikaa, vaikka jätettiinkin rakkaat kotitanhuat.
Ville lupasi tulla »ennen talvea takaisin, jos siksi saisivat Kyttyräisen kiinni». Lähtöpäivä oli 10. heinäkuuta. Olin siis taas ypö yksinäni. Vaikka nyt asuin talossa ja vaikka talon alustassa asui kolme miestä, tunsin itseni paljon yksinäisemmäksi kuin toverieni edellisen kerran poistuessa. Tämä johtui arvatenkin siitä vastuusta, joka minua painosti.
Hänestä kerskailtaisiin kaikille ihmisille, häntä näyteltäisiin ja tarjoiltaisiin nuorille miehille Ei koskaan! Hän ei voisi sitä kestää. Ennen vaikka mitä! Ja hän nosti päänsä. Ei virkkanut sanaakaan, katsoi vaan vakavasti eteensä. Syvä pystysuora ryppy oli ilmestynyt otsaan ja huulet puristuivat kiinteästi yhteen. Lujaa, järkähtämätöntä päätöstä ne osottivat. Lähtöpäivä tuli.
Vaimo voi laittaa ruokakaupan puotiin. Miehelle tuli onni onnen lisäksi, sillä Topias ilmoitti lahjoittavansa vaimolle koko puotikaluston, tiskistä ja hyllyistä vieterikelloon saakka. Kuukausi oli kulunut loppuun ja huominen päivä oli lähtöpäivä, eropäivä. Topias hääräili punaisen kirstun ympärillä, asetellen siihen lyhyet ja pienet tavarat, jotka eivät menneet kaupaksi.
Vanha parooni luuli vasta silloin saavansa takasin entisen rauhallisuutensa, kun näkisi Marian lähtevän Harmaalasta. Klaus paroonin mieleen ei Marian lähtö ollut; hän oli Marian vieressä ollut niin onnellinen. Mutta parooni Klaus ei puhunut mitään. Lähtöpäivä oli määrätty. Majuri ja parooni istuivat puutarhassa. Viimeinen ilta oli käsissä.
Illan tultua sanoin minä hyvästit kelpo Pitfergelle, ja erotessani hänestä tunsin ystävästä eroavani. Huhtikuun 18 päivänä, joka oli Great Easternin määrätty lähtöpäivä, menin minä kello 11 aikana sille paikalle, missä höyryveneen piti odottaa matkustajia. Se oli niitä ja lukemattomia tavaratukkuja täpötäynnä. Minä astuin alukseen.
Mutta Vuorela katsoi poikaansa kolkosti silmiin eikä sanonut sanaakaan. Ja niin Heikki sitten lähti. Ja se lähtöpäivä oli taas tyyni ja pilvetön kesken näitä syysmyrskyjä. Hiljaa ja sanaa sanomatta toimitettiin sen päivän ilta-askareet. Liisa niinkuin ennenkin tarkasteli piikain toimia navetassa.
Se oli paksu kuin tynnyri, jaksoi tuskin liikuttaa jäykkiä, hajallaan olevia jalkojaan ja haukkui aivan kuin puiset koirat, joita lapsille lahjoitetaan leikkikaluina. Vihdoin valkeni lähtöpäivä. Jeanne oli nukkunut Julienin entisessä huoneessa, sillä hänen omasta huoneestaan oli kaikki huonekalut jo viety pois.
Mutta muista sinäkin, että yksi silmä valvoo meidän kaikkien ylitsemme. Hyvää yötä!" Tuli niin lähtöpäivä, raikas, talvinen pakkaspäivä. Kirstu oli kannettu rappusille; Tapani valjasti hevosta tallin edessä ja Martta oli mennyt kotiinsa Helan luo. Siunattuaan kunkin huoneen, erikseen tuli Topias tupaan. Poika vielä nukkui kätkyessä, sillä oli varhainen aamu. Peite oli kulkenut käsien päältä pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät