United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja koska hän pitkällisen sairaloisuutensa vuoksi oli liian heikko vuoteesta nousemaan, niin hänen sisarensa, Iso-Gothe, joka kuolinpäiväänsä saakka pysyi terveenä ja reippaana, soitti Angelusta veljensä puolesta. Sanotaan tämän hänen sisarensa olleen niin jumalattoman, että hän, vanhaa kelloa soittaessaan, teki kaikenlaista saastaisuutta kirkossa, johonka ei kukaan uskaltanut häntä seurata.
"Hän on todellakin liian vanha; jonkun muun tulee sitä tehdä, Olli." "Olkoon niin, rouva hyvä, mutta nähkääs, omin luvin en voi sellaista tehdä; minä en voi olla antelias sellaisella, joka ei ole minun omaani. Rouva vainaja määräsi, että hänen tulisi täällä saada kuolinpäiväänsä asti elatusta, ja jotain hyötyä arvelin hänen kuitenkin voivan tehdä, vaan jos niin on ett'ette tahdo..."
Ne voit sitte tuonnempana maksaa. Voit myös siirtää talon velan minulle." Nyt oli Matti ilon ja riemun vallassa. "En koskaan, en koskaan unhota teidän hyvyyttänne minua kohtaan", sanoi hän silmät kyynelissä ja puristaen tuon hyväntahtoisen herran kättä. Siinä oli vakavuutta tuossa pojan kiitoksessa ja sanansa hän piti kuolinpäiväänsä asti, kuten kunnon mies ainakin.
Rouva Bruun olisi voinut viettää huoletonta elämää kuolinpäiväänsä asti, mutta hänellä oli, sen pahempi, kovin myöstävä sydän, niin että hän muutamana heikkona hetkenään lupautui naimisiin nuoren kapteenin kanssa, jolla ei ollut mitään muuta merkikkyyttä kuin ihastuttavat viikset ja uljas ryhti. Kun kapteeni oli menettänyt terveytensä ja samalla varansa oli hän itsekin melkein mennyttä kalua.
Renkien täytyi tulla ilmoittamaan, ettei Niemen äijä lähtenytkään tuvastaan ilman laillista häätöä. Hankkikaamme laillinen häätö heti paikalla! Käräjät alkavat vasta syksyllä. Pyydämme välikäräjiä! Vouti sai aikaan välikäräjät, mutta kun ukko näytti toteen, että hänellä oli vanhan paroonin lupa asua tuvassaan kuolinpäiväänsä, kumottiin kanne kihlakunnanoikeudessa.
Hän puhua porisi mennessään sekavata sopotusta, ääni oli jo ukolta huutaessa murtunut, eikä hän enää jaksanut riehua. Vaan kauheat olivat ne katseet, joita hän syrjästä meihin heitti. Me koetettiin selittää minkä osasimme, ettemme me vaarille mitään pahaa tahdo, koetimme vakuuttaa, että saa hän nyt kuolinpäiväänsä tässä talossa elää.
Hänen kasvonsa repeilivät, hän tempasi esiliinansa silmilleen ja pillahti itkuun. Mitä siinä on itkemistä! ärähti ukki. Mutta hänenkin kasvojaan repi ja leuka järisi. Semmoinen summa rahaa, jolla saattaa saada mitä tahansa ... kuolinpäiväänsä saakka.... Söderlingska samassa tointui, kahmasi rahat ja lennätti ne suinpäin kaappiin ja paiskasi oven kiinni.
Mutta odotahan, minä annan niille roistoille läksytyksen, jonka tulevat kuolinpäiväänsä asti muistamaan. Näin sanoen pisti vouti väkipyssynsä raskaan piipun luukusta ulos ja tähtäsi hyvin huolellisesti, kohotti sytyttimen ja laukaisi. Pyssy laukesi pamahtaen ja sen salama valaisi koko talon ja sen läheisen ympäristön.
Silloin päätti hänkin jättää synnillisen elämänsä ja kääntää kasvonsa Hänen puoleen, jolta kaikki hyvä tulee. Seuraavana sunnuntaina meni hän Herran pyhälle ehtoolliselle ja pestausi heti sen perästä rengiksi pappilaan. Myöhemmin hän pääsi haudankaivajaksi erääseen kappeliseurakuntaan ja eli yleisesti kunnioitettuna miehenä kuolinpäiväänsä saakka. Jörkki oli, kuten sanotaan, ruunankummi.
Tullinhoitaja H eli sitten kivuloisena kaks vuotta ja kuoli, epäilemättä siitä ateriasta, minkä "maalaishuone oli hänelle voinut tarjota". Toisetkin tulliherrat, itse sekin, joka sittemmin viralta pantiin pois, tunsivat kuolinpäiväänsä saakka, ettei Rytilän illallinen ollut ylönkatsottava. Pahimmasti kumminkin kävi Anteron.