United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Upseeri astui ulos, ja hänen takanaan kuljetti kaksi miestä Dominiquea. »Ei», kuului Dominiquen ääni, »en milloinkaan olen valmis kuolemaan». »Ajatelkaa, mitä sanotte», vastasi upseeri, »jos te kieltäydytte tekemästä meille tätä palvelusta, löydämme helposti toisen, joka on siihen valmis, mutta minä tahdon olla jalomielinen ja säästää henkenne.
»Näen täällä jonkun», huusi hän, »joka näyttää vetäytyvän pois tätä kunniavelvollisuutta täyttämästä.» Kannukset kilisten hän astui vieraan pöydän luo. »Herra», tiuskaisi hän hänelle. »Ettekö tahdo juoda Preussin kunniaksi?» Vieras kääntyi puoleksi syrjään sanoen: »Tahdon olla rauhassa.» »Mitä, herra? Te kannatte nostoväen kunniamerkkiä lakissanne ja kieltäydytte »
Se tulee olemaan voimaa. Ja sinä päivänä, kun olemme päässeet voitolle vaaleissa ja te kieltäydytte jättämästä meille sitä hallitusta, minkä me olemme perustuslaillisesti ja rauhallisesti valloittaneet, ja te kysytte, mitä me aiomme tehdä sinä päivänä, uskokaa minua, me tulemme antamaan teille vastauksen; ja me vastaamme pommeilla ja kuularuiskuilla. »Te ette voi päästä meidän käsistämme.
Herra parooni, jatkoi Paul, minä en ole mikään lapsi, jota voitte möröillä peloitella, ja minä julistan, että jos aiotte tapella Bernhard Bertelsköldin kanssa, niin täytyy teidän ensin tapella minun kansani. Jos kieltäydytte, niin julistan teidät näiden herrain läsnäollessa roistoksi ja raukaksi. Huuti, herra!
Minä en tahtonut, koska Fredrika oli sitä vastaan, mutta L. avasi molemmat ovenpuoliskot, tarttui minun vastahakoiseen käteeni ja tahtoi välttämättä viedä minut sisään esittääkseen minut Meissnerille. Hän oli kovin innokas: 'Te ette saa taulua, jos kauemmin kieltäydytte', sanoi hän.
Joka asia vaatii aikansa, armollinen herra; ehkäpä vast'edes tulee minulle oikeus tarjota itseni lahjaksi, tällä erää minä näyttäisin myövän itseni. Toisin sanoen, te kieltäydytte minun palveluksestani, herra, sanoi kardinaali äänellä, jossa tuntui pahastumista matta samalla myöskin jonkunmoista kunnioitusta; jääkää sitten omaan huostaanne ja pitäkää vihollisenne ja ystävänne. Armollinen herra...
Te uhkaatte minua, Inger-rouva? Olen ojentanut teille sovinnon käden. Te kieltäydytte tarttumasta siihen. Alkaako siis nyt välillämme selvä sota? En muista ennenkään muuta olleen. Teidän puoleltanne ehkä. Minä en ole ollut koskaan vihollisenne, vaikka minulla, Tanskan kuninkaan alamaisena, olisi ollut monesti hyvä syy siihen. Ymmärrän tarkoituksenne. Minä en ole ollut kyllin taipuisa.
Mutta miksi kieltäydytte minulle selittämästä sitä? Onko oikein tuomita ketään kuulematta? Ja päällepäätteeksi ystävää, lapsuuden aikaista ystävää! Onko oikein antakaa anteeksi Louise onko kristillistä olla niin kova, niin järkähtämätön! Eikö ole ainoatakaan lempeyden ja sovinnollisuuden sanaa niissä saarnoissa, joita niin mielellänne luette?