Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
»Ne...» oli pitkän ja laihan herran lyhyt vastaus. »Hör du!» »Ne...» »Nouse katsomaan ... Pyhäkoskea.» »Tulevana ... kesänä.» »Tulevana kesänä!» nauroi Katri. Pitkä ja laiha herra ei noussut. Lyhyt ja lihava herra heitti herättelemästä ja rupesi itse silmäilemään ympärilleen tahi oikeammin eteensä, sillä huomattuaan Katrin tirkisteli vain häntä yhdellä silmällä, tirkisteli ja vähän väliin hymyili.
Se oli kieltämättä pääsyitä, miksi vouti sinä kesänä oli vieraisilla pappilassa, sillä pappimme vaikutus oli hyvin suuri. Seurusteleminen isäni ja papin välillä ei kuitenkaan ollut kokonansa lakkautettu, ja se oli luultavasti tehdäkseen sen paremmin huomattavaksi kun pappi pari kertaa kutsui isäni luokseen vieraisille.
Nytkään tänä kesänä ei mikään olisi voinut estää sinua levähtelemästä, mutta sinä päinvastoin olet ollut ahkerassa työssä; sellainen pitää ihmisen luonto olla. Ahkeraa täytyy ehdottomastikin kunnioittaa sekä rikkaan että köyhän." "Mitä lajia väkeä he ovat, sen uuden palveluspaikan isäntäväki?" kysyi Elsa. "Maisteri on herra, he ovat vielä nuoria kumpikin sekä rouva että herra.
Tänä samana, muutoinkin niin kohtalokkaana kesänä Miranda ensikerran tapasi Wapitin, soreasarvisen sarvaan, ja Gannerin, Canadan suuren ilveksen. Sanomattakin selvä, etteivät ne olleet samassa seurassa. Eräänä aamuna aidan kulmauksessa istuessaan koko huomio kiintyneenä risumajan rakentamiseen sairaan perhosen ympärille, hän aivan kyynärpäänsä vierestä kuuli äänekkään pärskäyksen.
Marjat metsässä olivat kypsiä, puolukat olivat parhaallaan. Kummi otti Kaisun kätkyestä syliinsä ja sanoi meille tytöille, että nyt lähdemme kaikki marjaan. Mikä ilo! Sellaista emme olleet tunteneet koko kesänä. Kevyesti hypähdellen juoksimme niemellä olevalle aholle. Se oli punanaan puolukoita.
On ne saattaneet Kaisalta itseltäänkin pudota, niinkuin viime kesänä oma hameenne.
Sitä tuumivat Simo, hänen vaimonsa Esteri ja Taavetti. "Ei suinkaan ensi kesänä vielä saa muuta kuin kuokituksi", sanoi Simo, "ja mitä häntä saisi toimeen." "Minä kun olen melkeen sokea", arveli Esteri, "niin en paljokaan voi teitä auttaa. Mutta voisimmehan sen kuitenkin panna keto-perunaan." "Ai, keto-perunaan me voimmekin panna," sanoi Simo.
Ja vähän ajan perästä pikku Mai nauroi taas, mennessään isän kanssa ruokasaliin syömään päivällistä. Blombackassa oli paljon vieraita tänä kesänä; koko suuri huvila oli täynnä väkeä.
Mutta isännällä meni aika puhellessa kirkonkylän miesten kanssa, kun kilpaa kyseltiin montako teillä nyt on lehmää, miten siellä lehmät lypsävät, montako tynnyriä on jo voita, montako on isoa sikaa, montako porsasta, paljonko lampaita talvella ja miten paljon oli metsään-päästön aikana, paljonko tänä kesänä halmeeseen kylvetään, hyväkö on ruis, paljonko kylvettiin kauraa ja ohraa, montako tynnyriä perunoita, montako nyt on hevosta, vieläkö iso tamma on itsellä, onko sillä tämänkeväistä varsaa, mitenkä kalastus on luonnistunut ja niin edelleen loppumattomiin.
»Ei siitä mitään eri puhetta ollut... Eikä nyt kannata työväkeä pitääkään tänä kesänä.» »Mutta milläs köyhä maksaa, jos ei kukaan työtä anna?» Sen sanoi Anna itkunvoittoisella äänellä, eikä isäntä vastannut siihen mitään. Vähän ajan kuluttua lähti hän pois. Ulos tultua pillahti itku. Oikeastaan oli hän tullut aikeessa pyytää vastaiseksi työllä maksettavaksi puoli tynnyriä rukiita.
Päivän Sana
Muut Etsivät