Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Ne harvat naapurit, jotka vielä näin myöhään olivat kotimatkallaan, kiiruhtivat nopein askelin ohitse, ja eräs utelias piika, joka oli rohjennut käydä koettelemaan, kuinka hatara ikkunanluukun halkeama mahdollisesti voi olla, vetäytyi heti hölmistyneenä takaisin naarmu nenässään, varmasti vakuutettuna siitä, että oli satuttanut itsensä johonkin outoon aseeseen, joka ei voinut olla mikään muu kuin pukinsarvi.
Konttoristi katsoi hölmistyneenä kauniiseen taiteilijaan, jonka kysymys tuntui hänestä hyvin odottamattomalta ja kummalliselta. Tyttö kuitenkin uudisti kysymyksensä. Minä olen tietämätön ja sivistymätön ihminen, vastasi nuorukainen, painaen katseensa maahan; en ole oppinut mitään.
Rengitkin lensivät kerrankin venyttelemättä sängystä puoli lattiaan, isäntä hypähti hölmistyneenä jalkeilleen ja piikain suut jäivät kauhusta ammolleen, sillä emännän ääni oli niin epätoivoinen, että olisi saattanut luulla hänen puhaltelevan viimeisiä henkäyksiä. Sakarin Jassu se vain kuorsasi ylisängyssä, että kattoa nostatti.
Etkä ole käynyt kirkon sillan alla, ylpeili Juntus lisää. Nyt jo harmistui Otto, mutta äkkiä keksi hänkin asian ja sanoi uljaasti: Mutta sinäpä et ole nähnyt telehvoonia. Juntus oli vaiti. Voitokkaana viskeli Otto läkkituoppiansa pallon tavoin. Hölmistyneenä kysyä tokaisi vihdoin Juntus: Oletkos sinä nähnyt?
Olen ollut siksi hölmistyneenä, etten ole joutunut siunaamaankaan. Kenen luulette nyt syömään joutavan, mutisi Löfving. Paras oli, että jätitte ruoan, se olisi vaan vienyt meiltä aikaa. Hän tiesi, että teidät oli viety tänne ja pyysi saada tavata teitä. Nyt vasta Löfving katsahti tuohon naiseen, joka huomaamattomana oli kuullut kaikki. Vanha, kalpea, tuntematon oli tämä nainen.
Poikain nauru katkesi kuin puukolla leikaten, sillä jokainen jännittyi odottamaan, mikä nyt seuraa tätä odottamatonta käännettä. Se oli niin merkillisesti pystyssä tuo peukalo, että Paljas-Pekka heti hölmistyneenä lopetti ruiskutuksensa ja ruiskunletku putosi maahan kuin herpoutuneista käsistä.
Arvelen, että tuo vänrikinpukuinen on mahdollisesti yksi niitä suomalaisia ylioppilaita, joita sodan alussa meni Venäjän armeijaan. Päätän kuitenkin vielä varmuudeksi kysäistä Vuokselta. Siellä on kaksikin sotilasta, kumpi niistä on suomalainen? Se viheriä takkitien. Se on saksalaisen jääkärin kenttäpuku. Saksalaisen jääkärin kenttäpuku! toistan minä itsekseni hölmistyneenä.
Näin sanoen hän veti toisesta palttoontaskustaan lompakon, jonka Johannes heti tunsi omakseen. Hän katsoi äijään hölmistyneenä. Niin, se on minun, hän sopersi. Te löysitte sen? Onneksenne, muhoili äijä. Se putosi teiltä, kun kumarruitte sitomaan kengännauhojanne. Kumarruinko minä? Missä? Keskellä katua, niin että oli ikuinen ihme, ettei kukaan ajanut päällenne.
Se tapahtui niin nopeasti, ettei jättiläinen ehtinyt muuta kuin hölmistyneenä katsoa taakseen ja sanoa, korvallistaan kynsäisten: Kas perkele! Ja sen sanottuaan heitti Paul Bertelsköldin vanha ystävä Leo kaapin marakatteineen maahan. Mutta sen enempää miettimättä lähti Martti ajamaan takaa pakenevaa.
Sika näet oli noussut ja nyki kärsällänsä häntä päälaesta ja se nykiminen se tuntui niiltä moukarin iskuilta. Hölmistyneenä kohottautui hän istumaan, veti nenäänsä ja alkoi tylsänä miettiä kohtaloansa. Olikin jo aika päivä. Pahnan ovi avautui ja eikös siitä kurkista hänen paras ystävänsä Saunasen Hiku.
Päivän Sana
Muut Etsivät