United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katkaisipa sävel lapsileikin: Perhe veisull' alkoi ylevällä Ylistellä juhlan sankaria; Autuaasti sointui sävelvirrat Leimuavan liekin ympärillä. Juhlavirren kuminakin taukos, Niinkuin koski lampehen laseikse Kuulemahan hongikon humua: Perhe-vanhin äänell' arvoisalla Pöydän äärell' luki Raamatusta Jaloimmasta Isän armotyöstä. Kiitokset ja rukouspa päätti Vanhuksen vakavan palveluksen.
En vartois kysymystäs, jos sun nähdä syvältä voisin niinkuin sinä minut.» »Avarin allas, johon virtaa vesi merestä siitä, joka seppeleenä maanpiirin kaiken kiertää», näin hän alkoi, »välitse rantain riitaisten niin kauas välähtelee, se että, ennen missä loi horisontin, luo meridianin. Tään altaan äärell' asuin, Ebron, Macran välillä, joka juoksuin lyhvin leikkaa Toskanan maiden ynnä Genuan rajan.
Mutta kun Kebriones näki väistyvän iliolaisten, Hektorin orheja ohjaten noin heti hälle hän virkkoi: "Hektor, täällä akhaijeja päin väkevästi me käymme äärell' ottelon melskehisen, mut tuollapa toiset sotkeutuu sekasortoon, niin hevot kuin soturitkin, Aias karkoittaa, Telamonin poika, ne: tunnen laajan kilven tuon hänen ryntäillään.
Hän virkkoi: »Vääryyttä ei mulle tehty, tään pääsyn vaikka monta kertaa kielsi hän, joka henkilön ja hetken määrää. Tahtonsa näät on tahdost' oikeasta. Mut kuut' on kolme nyt hän tänne tulla sovussa suonut jokaisen, ken tahtoi. Minäkin, joka meren äärell' olin, miss' suolaiseksi Tiberin käy aalto, sain armon hältä päästä purtehensa. Taas suulle virran tuon hän siivet suuntaa.
Mutt' oli ontevien merenlaskija-laivojen luona vimmoissaan hän työst' Agamemnonin, Atreun poian, kansain pään; liki merta nyt, äärell' aaltojen tyrskyn miehet mielikseen löi leikkiä, kiistasi kiekoin, keihäin, jousinkin.
Hän virkkoi: »Vääryyttä ei mulle tehty, tään pääsyn vaikka monta kertaa kielsi hän, joka henkilön ja hetken määrää. Tahtonsa näät on tahdost' oikeasta. Mut kuut' on kolme nyt hän tänne tulla sovussa suonut jokaisen, ken tahtoi. Minäkin, joka meren äärell' olin, miss' suolaiseksi Tiberin käy aalto, sain armon hältä päästä purtehensa. Taas suulle virran tuon hän siivet suuntaa.
Vaan mitä varten multa te kaikkia näin kyselette? Iliolaisten leiriin jos haluatte, sen äärell' yksikseenpä on tuoll' urot Thrakian, tullehet äsken, Rhesos johtajanaan, vesa Eioneun isovalta.
Veen vierelle, mi taistelon kuvasti taannoisen, soturi vanha jäänyt on, Suursaaren aikuinen, pää kättä vasten, kalmaiset jo kasvot, veret vierrehet. Hält' ystävä ei yksikään jäähyväissanaa saa, maa, jota kastoi verellään, ei ollut synnyinmaa; kotonsa Volgan äärell' on, tääll' on hän vieras suomaton.
En vartois kysymystäs, jos sun nähdä syvältä voisin niinkuin sinä minut.» »Avarin allas, johon virtaa vesi merestä siitä, joka seppeleenä maanpiirin kaiken kiertää», näin hän alkoi, »välitse rantain riitaisten niin kauas välähtelee, se että, ennen missä loi horisontin, luo meridianin. Tään altaan äärell' asuin, Ebron, Macran välillä, joka juoksuin lyhvin leikkaa Toskanan maiden ynnä Genuan rajan.