United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Painuin rieputäkin alle umpipeittoon ja siihen nukuin. Oli valoisa aamu kun heräsin. »Alappas joutua jalkeillesi», sanoi Matara, joka keitti kahvia liedellä. Hyppäsin pystyyn, kokosin ryysyni lattialta, juoksutin ne porstuvan nurkkaan ja livistin aika vauhtia rantaan silmiäni pesemään. Aamu oli kaunis, järvi tyyni. Rauhallisena uiskenteli ruohokossa yksinäinen sorsa.
Ja meidän silmämäärämme on, että jokaisen ihmisen, joka meidän kanssamme kauppoja tekee, pitää saada omaisuudestaan oikea hinta. Ja sentähden me saammekin enemmän kauppoja kuin muut yhtiöt. Sen sanottuaan herra otti laukustaan paperivihon ja kirjoituskojeet ja sanoi: »Alappas, Mauno, työntää kauppakirjaa.»
Taivutuskaavoja! "No alappas sinä, Virkkula, imperfektum konjunktiivi passiivi verbistä lego!" "Legerer, legereris, legeretur, lege legerimus legeristis, legeruntur!" saneli Virkkula ja katseli epäilevästi maisteria. "Ei se niin ollut, se oli väärin, saanko minä, saanko minä?" kuiski joku takaa päin. Mutta Alasen maisteri ei kuullut mitään.
Huomaitkaamme: sieltähän, jatkaen aina, on syntyisin tämä ilon ja onnen hetki tässä Teerimäen harjulla. Kivi hirveä korvessa matkaansaattoi ankaran huhdan, joka taasen antoi meille kosolta viljaa. Mutta tästähän pahasti, pahasti kyllä myös nousi se muistossamme kovin murheellinen viinakesti. Vaan äläppäs mitään.
Mutta alahan tuosta laulaa: 'Minä seisoin korkealla vuorella . Onko se laulu sinulle tuttu?" "Ei", kuului Tapanin vakava sana ja hieman nujautti päätään. "No, alappas tuosta Torvelan Liisan laulua. Sehän on tuttu." "Sitähän tuota lonkuteltiin ennen, mutta en enää tuskin muistaisi montakaan värsyä." "Mitäs värsyjä muistat?"
Hän, näetsen, eräänä yönä hävisi kaupungista ja koko näkyväisestä mailmasta, mutta sen siaan ilmestyi uusi, vieläki kuninkaallisempi Suutari Pylkkeliin. Alappas tuiskuttaa työtä tällekin. Ahaa, liini! kiljaisivat kaikki Suutarit kuin yhdestä suusta, siinäpä se onki temppu.
JUHANI. Hyvin puhuttu, Aapo, ja käsitänpä puheesi tarkoituksen. Se, nimittäin, pyrkii taivuttamaan minua naimiseen. Niin, minä ymmärrän. Vaimo, sanoit sinä, on tarpeellinen kappale huoneenhallituksessa. Tosi! Mutta äläppäs huoli. Toivos, luullakseni, täyttyy piankin. No noh; niin!
Hän laski jo, että jos ei huomenna pääse loukuttamaan, niin riihi jäähtyy, ja alappas sitten taas lämmittää uudestaan. Nyt hän jo vähän hönkäisi Antille: »Koko päivänkö sinä siinä makaat ja utvotat?» Antti kuuli nyt puheen selvästi, mutta painoi vain kovemmin penkkiä. Miinaakin moinen jo suututti ja hän huomautti: »Kun olisi tuohon sillä pijakalla sukaista...»
Sinne oli pantu pari renkiä suullansa mukailemaan tuulen vinkumista. Kuuluupa ukkonenkin: vanhaa tynnyriä kolhitaan kangella illusioni täydellinen! Näytteleminen käy hyvin, sitä ei häiritse muu kuin Kaarle kreivin selitykset: "oho" ja "aha" ja "äläppäs, poika," "kyllä kai" ynnä muuta sellaista sukkeluutta. Sylvester kuiskuttaa aivan hyvin.
Ja jos tuossa välimaassa, hartioittesi ja tuon päänuijas välillä, olet havaitseva joitakin jälkiä, ikäänkuin kruuvipenkin hampaista, ja varsinkin jos huomenna tunnet siellä vielä niinkuin siantaudin tapaista kankeutta, niin äläppäs juuri kovin tuota ihmettele. Niin, mene nyt. Mutta yksi sana vielä, yksi sana, veikkoseni. Kenen sepittämä on veisu, jota meidän äsken täytyi kuullella korvat pystyssä?