United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sun hiuskaunot akhaijit Zeus heti suoria taistoon käskee kaikki; jo liet katulaajan kaatava Troian, eivät kauemmin nyt siit' ikivallat Olympon riitele, yht' ovat mieltä; jo heidät kaikki on Here kääntänyt puolelleen, tuho eessä on iliolaisten, säätämä Zeun. Tämä nyt pane mielees, että sit' ei vie unho, kun sult' uni pois, poven virkistyttäjä, häipyy."
Kai tunnet heidät? Mitä nimiä! Ne luottamusta sekä murhetta yht' aikaa vuodattavat sieluuni, mi altis alistumaan on. ANTONIO. Sa muistat vain itseäsi etkä ruhtinastas. Ma sulle sanon: sua ei pois hän päästä; ja jos sen tekee, mielellään ei tee. Sä ethän tahdo vaatia, mit' ei hän suo sulle mielellään. Ja pitäiskö nyt edistää mun, mit' en hyväks luule?
Yht' ihanaisena kuin sinut kerran näin, olet tuossa tai'an luomana taas, kaunoinen salomaa. Taas näen sun, mökin tyynen tuon, kukat, varjovat pensaat, lammen välkkyävän, vaarat korkeat nuo. Nään sinut, ennellään, nään taas tutut, lempeät kasvot, joit' olen kaivannut kuin kesä lämmintään. Kaikki ma taasen nään: lukemattomat, armahat muistot kuin kukat kirren alt' elpyvät taas elohon.
Ah! tääll' uinuu entis-lehtoloissa Yöt yht' armahat, Piilee pikku-kukkain silmikoissa Kyynel-pisarat: Kuin, kons' onnen aikaa muinoin vietit Koti-virrallas, Revontulta katsoit, runoja mietit, Poimit kukkias. Kun tuoll' alkaa nurmet heilimöidä, Niityt vehmastaa, Missä lauloit ennen, kyynelöidä Oishan ihanaa!
Ma kuulin usein vaarin sanovan, Ett' ylellinen suru vikaa mielen, Ja luin, että Troian Hecuba Surusta hullaantui; siit' aristuin, Mua täti hyvä rakastaa, sen tiedän, Yht' armaasti kuin oma äiti, eikä Mua muuten säikäyttäis kuin raivopäissään; Siks heitin kirjat pois ja pakenin, Mut suotta ehkä. Anteeks, hyvä täti; Mut jos vain setä Marcus mukaan käy, Niin mielelläni, täti, teitä seuraan.
En huoli tuosta mä onnestaan; Oli ennen sortaja yksi vaan, Nyt joukkiot suuret, tuhannet, Lyö vangiksi aattehet. Jos yht' en tahdo mä valtijaa, Satakuntaa myös en sortajaa. Ken kerran joutuvi kahleihin, Hän orja on kuitenkin. Tasavaltaa hengen mä taistelen, Yksvaltaa järjen mä intoilen: Ain' olkoon yksilön vapaus Oma lausua vakuutus. EN RAKASTA TYYNT
"Kahdennentoista Kaarlen Otamme hanskat me, Se kuningasta, miestä Yht' aikaa merkitsee. Tään suuren urhon miekan Sitoen vyöllemme, Maailmaa velttomaista Peloittaa tahdomme." "Te Piper auttakaatte Käteeni hanskoa, Ja Lagerbring, Te toista Samaten auttakaa, Ijän ja arvon tähden Te, marski, ansaitte Vihityn voittoon miekan Sitoa vyöllemme."
Omapa pelastukseni se kuiskaa Mun toivolleni hänen pelastustaan, Ja puhees sitä tukee. Maan sa tunnet? KAPTEENI. Hyvinkin: täst' ei kolmen tunnin matkaa Mun syntymä- ja kasvinseudulleni. VIOLA. Ken täällä hallitseepi? KAPTEENI. Herttua, Yht' ylväs luonteeltaan kuin nimeltäänkin. VIOLA. Ja nimensä? KAPTEENI. Orsino on. VIOLA. Orsino! Isäni kuulin mainivan sen nimen; Hän silloin oli vielä poikamies.
Eikö hän edes yht' ainoata sanaa tule sanomaan, ennenkun lähdetään luistamaan? Ei. Hän jo hyppäs kärrikseensä, mutt' oli tuskin pohjihin ennättänyt, ennenkun hän yht'äkkiä syöks ulos jälleen ja heitti hätäisen silmäyksen Olgahan pulmallisen, tuskaisen. "
Mut kirouksein saakoon hän, Ken povest' isänmaansa Imeepi mehun, elämän Ja voiman kansastansa, Ja kurjaks näin sen saatuaan, Hekuman helmoiss' istuu vaan Ja kantajaansa herjaa. Kaikuja Hämeestä 1878. Yht' ihanaisena, kuin sinut kerran näin, olet tuossa Taian luomana taas, kaunoinen salomaa. Taas näen sun, mökin tyynen tuon, kukat, varjovat pensaat, Lammen välkkyävän, vaarat korkeat nuo.