United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä oli ensimäinen yö uudessa toimessani ja seuraavan päivän kuluessa totuin siihen täydellisesti. Minun oli tarjottava ateriain aikana, jotka kapteeni aina söi määrätyillä tunneilla yhdessä silloin toimestaan vapaana olevan alapäällikkönsä kanssa, ja pitkin päivää sain noutaa ryyppyjä milloin kellekin kolmesta isännästäni.
Siitä pitäen, kun sen parturin lattialta löysin, on painajainen jok'ainoa yö ratsastanut kahareisin sänkyni laudalla.
Moni on päivä päätön päivä Usiampi einehetön: Ilta ainaki tulevi, Yö etehen ennättävi, Moni tuikkavi tulonen, Vilkuttavi valkiainen. Ei ole turvoa tulesta, Valkiaisesta varoa, Turvoa tuhoistakana, Vaivaistakana varoa. Tuikkaen tuli palavi, Vilkutellen valkiainen, Eessä lapsen armottoman, Kohalla kovaosaisen.
»Se sielu, joll' on tuossa suurin tuska», näin Oppaani, »on Judas Iskariotin; pää hältä suuhun uppoo, sääret näkyy. Ja noista, jotka nurinpäin noin riippuu, suun mustan murtelema tuo on Brutus; kas, kuin hän kärsii, vaan ei ääntä päästä. On toinen Cassius, tuo vankka-raaja. Mut yö taas ylenee, on aika lähdön, jo nähneet, katsoneet me kaiken oomme.»
»Mua pettää taikka koettelee sun puhees», hän vastasi; »toskanankieltä puhut, et muka tunne hyvää Gerhardia! Nimeä muut' ei mulla hälle; toisen on ehkä luonut tyttärensä Gaia. Jumalan haltuun! Etemmäks en tule. Kas, kirkkaus jo läpi usman loistaa, yö valkenee; mun täst' on erottava, en eteen Enkelin tuon tulla saata.» Pois kääntyi, kuunnellut ei enää mua. Seitsemästoista laulu
Tuuti, tuuti lasta, Vaikka tuonelasta, Muutoin ei isä anteeks saa." Yö on. Kumma valo,
Sillä joskaan ei ole varmaa, että Iida nyt olisi emäntänä omassa talossani kuka voipi tutkia kaikki mahdollisuudet! niin olisi se ainakin sangen luultavaa. Mutta minä olen aina miettinyt tunnin liikaa... Ukko ryyppäsi punssin lasistaan ja kaatoi uutta. Yö oli taaskin kulunut yli puolen, mutta ihme kyllä, aika ei ollut käynyt siksikään pitkäksi, ei ketään nuorista kuulijoista ollut haukotuttanut.
Haamuina liikkui talkooväki pirtissä, valkealle hankivaipalle tuolla ulkona vuodatti kirkkautensa kajastusta Pohjolan leimuava yö. Esteri asettui seisomaan keskelle lattiaa. Puneva leimu kajasti hänen kasvoillensa, ja tähtein valossa häämötti hänen vaalean tukkansa palmikot. Siinä hän seisoi tyynenä, ympärillään järeät, hiljaisuuteen vaipuneet miehet.
DARNLEY. Minun täytyy mennä ulos, tarvitsen ilmaa ja tilaa. Lethington, pari minun palvelijoita, käske heitä seuraamaan minua, minä heittäyn hevosen selkään ja lähden ulos metsään. LETHINGTON. Mutta sydän-yöllä! DARNLEY. Yö ja minä me sovimme yhteen! Hae kuninkaan palvelijoita, hän tahtoo ratsastaa ulos. Joudu! LETHINGTON, sitten MORTON. LETHINGTON. Darnley parka! Täällä ei ole ketään.
Ei aalto enää käy, Ei auringosta näy Kuin lännen puolla juova vaan, Ja veess' on taivas mustissaan. Oi poika, lausu sie, Minnekkä vie sun tie? Mi sull' on yksin homma, työ, Kun makeaan jo nukkuu yö? Linnutko lentävät Rannalta säikytät? Sä käytkö kuikkaa ajellen, Vai sorsaa poikki lahtien?