United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
XXXVIII. Ylhäinen sääty, jolla ei ole mitään velvollisuuksia täytettävinä, on ikäänkuin jyrkän kuilun reunalle istutettu puu, jonka juuret ovat ajaneet pois kaiken mullan. Luonto ei tunnusta omakseen ketään ihmistä, joka ei jossakin suhteessa ole marttyyri.
XXXVIII. Ihmiselle, joka tekee työtä, joka koettaa, joskin ra'alla tavalla, saavuttaa menestystä työlleen, tulee meidän rohkaisten ja auttaen huutaa: "Tervetuloa! Sinä olet meidän miehiämme, sinusta me pidämme huolta!"
XXXVIII. Lasten kaikissa leikeissä, vaikka ne olisivatkin paljasta vallatonta särkemistä ja hävittämistä, voidaan huomata luomisen halua. Poika tuntee olevansa syntynyt mieheksi, että siis työnteko on hänen kutsumuksensa. Paras lahja, minkä hänelle voi antaa, on joku työkalu. Oli se sitten puukko tahi pyssy, rakentava tahi hävittävä apukeino, molemmat edustavat työtä ja saavat aikaan muutoksia.
XXXVIII. Kiusauksia korvessa eikö meidän kaikkien ole täytynyt kestää moisia koetuksia? Syntymässämme meihin juurtunutta vanhaa Aatamia ei niin helposti karkoitetakaan valtakunnastaan. Elämämme on joka taholla rajoitettu, mutta kuitenkin merkitsee elämämme itsessään vapautta, vapaatahtoista voimaa. Meissä riehuu alituinen sota, ja semminkin ensin alussa on taistelu ankara.
XXXVIII. Kun olimme nämä puheet kuulleet, valloitti meidät kaikki, kuten jälestä päin toisillemme kerroimme, mielipaha siitä, että me, jotka edellisestä puheesta jo olimme suuresti vakuutetut, uudestaan tulimme hämmennyksiin ja jouduimme epäilyksiin ei ainoastaan edellisistä puheista, vaan myöskin siitä, mitä nyt oli keskusteltavana, koska joko me emme olleet minkään veroisia tuomareita taikkapa itse asia ei ansainnut mitään uskomista.