United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Wickfield'in oivallisuus, milloin minun ihastukseni Agnesiin; milloin Mr. Wickfield'in asiain ja varain suuruus, milloin meidän koti-elämämme päivällisten jälkeen; milloin se viini, jota Mr.
Ovi aukeni ja Agnes astui, kasvot aivan vaaleana, sisään, pani käsivartensa Mr. Wickfield'in kaulaan ja sanoi tyvenesti: "isä, te ette voi hyvin. Tulkaat minun kanssani!" Mr. Wickfield laski päänsä hänen olallensa, niinkuin haikea häpeä olisi rasittanut häntä ja lähti ulos hänen kanssaan.
Wickfield niinkuin sattumalta astui heidän väliinsä ja veti Agnes'in nopeasti pois. Silloin minä, niinkuin koko välillä oleva aika olisi kadonnut ja minä vielä olisin seisonut ovella Jack Maldon'in lähdön iltana, taas näin saman illan katsannon Mrs. Strong'in kasvoissa, kun ne kääntyivät Mr. Wickfield'in kasvoja kohden.
"Onko se suuri koulu, täti?" kysyin minä. "Minä en tiedä", sanoi tätini. "Me menemme ensiksi Mr. Wickfield'in luo". "Pitääkö hän koulua?" kysyin minä. "Ei, Trot", lausui tätini. "Hän pitää byroota". Minä en pyytänyt sen enempiä tietoja Mr.
Wickfield, "parempi, kun tulette jotakin muuta varten". Mr. Wickfield'in hiukset olivat nyt aivan valkoiset, vaikka hänen kulmakarvansa vielä olivat mustat. Hänellä oli varsin miellyttävät kasvot, ja minusta hän oli kaunis.
"Minä olen päässyt raskaasta taakasta, Trotwood, kun sain semmoisen asiakumppanin". Tuo punainen kettu pani Mr. Wickfield'in sanomaan nämät kaikki, että tämä ilmestyisi minun edessäni semmoisena, joksi hän oli kuvannut häntä sinä iltana, jolloin hän myrkytti leponi. Minä näin taas saman ilkeän hymyn hänen kasvoissansa ja huomasin, kuinka hän tarkasteli minua.
Mutta lakimiehiä, hai-kaloja ja imi-matoja ei ole helppo kyllästyttää, niinkuin tiedätte! Ei niin, ettei minulla itsellä ja Micawber'illa ylimalkain olisi ollut kylläksi tekemistä, koska Mr. Wickfield tuskin ollenkaan pystyy työhön, Sir. Mutta minun on yhtä suuri ilo kuin velvollisuus työskennellä hänen puolestaan. Te ette ole, luullakseni, tutustuneet Mr. Wickfield'in kanssa, Mr. Traddles?
"Agnes Wickfield'in tähden Jumala siunatkoon häntä!" "Kiitoksia tästä siunauksesta, Master Copperfield", keskeytti hän. "Kenelle, Sir?" sanoi Uriah, kaulaansa kurottaen ja pitäen kättänsä korvan takana. "Pyövelille", vastasin minä. "Sille, joka kaikkein vähimmin olisi tullut mieleeni" vaikka hänen omat kasvonsa olivat aivan itsealtansa synnyttäneet tämän viittauksen.
Minä tiedän, että aina vastustitte minua Mr. Wickfield'in luona". "Te saatte ajatella, mitä tahdotte", sanoin minä, yhä kiehuen vihasta. "Jollei se ole totta, sitä soveliaampi teille". "Vaan kuitenkin minä aina pidin teistä, Copperfield!" vastasi hän. Minä en viitsinyt vastata hänelle mitään, ja hattuuni tarttuen aioin lähteä yö-majaani, kun hän astui minun ja oven väliin.
Wickfield'in huomio kiintyi häneen, niinkuin jotakin olisi joutunut hänen mieleensä. "Posti on tullut Indiasta, näen minä", lausui hän vähän vaiti oltuansa. "Niin on! ja kirjeitä Mr. Jack Maldon'ilta!" sanoi tohtori. "Vai niin!" "Rakas Jack parka!" lausui Mrs. Markleham, päätänsä pudistaen. "Tuota rasittavaa ilman-alaa! kuuluu olevan niinkuin eläisi hiekka-läjällä aurinko-lasin alla!