United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Liha, riistan liha voissa paistettuna oli juuri se, mitä hän tarvitsi. Hänellä ei ollut moneen viikkoon ollut ruokahalua; nyt hänen tuli kamala nälkä. Sitä paitsi tuhannet pienemmät voimat, joita pitkät keskustelut Taavin kanssa olivat liikkeelle saaneet, kehottivat häntä juuri sellaiseen muutokseen, jota lihan syönti hänelle merkitsisi. Mutta entä Miranda?
Siinä se oli levällään, suuret alat peilikirkkaina ja välillä pitkät kaistaleet vähän värehtivinä, kirkkaita vöitä ja tummia vöitä, ja päivänpaiste lepäsi tasaisena kirkkaissa, vaan värisi tummissa vöissä.
Iltasella keitettyä puuroa oli vielä vadissa. "Siitä tulee oiva päivällinen, kun sen vaan paistaa voissa," sanoi hän ja teki valkean ruuhenmuotoisen huoneen kakluuniin. Topiaan syödessä tuli laiha herra puotiin sangen törkeän näköisenä. "Kas, kruununsihteeri! Hyvää päivää vaan!" Sihteeri tuli ilomielelle, hykerteli käsiään, muutteli jalkojaan, keikisteli ja pokkuroi. "Että vielä tavattiin!
»Jättäkää hevosenne minun haltuuni, hyvä ystävä», vastasi Angus, »ja te voitte, sen vannon isäni käden kautta, luottaa siihen, että se täällä saa ruokaa ja hoitoa arvonsa ja kelvollisuutensa mukaan ja että te, kun onnellisesti tulette takaisin saatte sen nähdä niin sileänä kuin sulassa voissa keitetty sipuli.»
Tahdon etsiä aarteen, rakentaa saunan ja maata sen lauteilla yöt ja päivät. Kun nukun, niin nukun. Kun herään, niin teen sen vain avatakseni suuni ja antaakseni muiden ojentaa suuhuni voissa paistettua sianlihaa. Hiukan työläs toimi tosin, mutta jotakin vaivaa pitää olla aina maailmassa. Seitsemäs kohtaus. TIERA. Seis! Missä on herrasi? ORJA. Olenko minä herrani vartia?
TIMOTEUS. Sä olet kyhkynen, lupauksen lintu. MARIANA. Siis tahdot kurjan kyhkysen lentämään tarhapöllön kitaan, tämän petolinnun ruuaksi? TIMOTEUS. Tosi; sillä niin sua rakastan, että olsin valmis syömään sinun, pistämään kupuuni kuin voissa paistetun poimullisen sianmakkaran.
Olen illastanut niin herkullisesti kuin voi illastaa ainoastaan Kokon Saiman voissa paistamaa mullosta. Muistelen sitä varsinkin nälkätalven jälkeiseltä kesältä. Olen auringonlaskua odotellessa verkalleen valinnut perhot, joita aavistelen ottavan, sen mukaan kuin olen edellisinä iltoina nähnyt niitä liikkuvan.
Mutta sulttaani antoi kalat visiirilleen, ja visiiri vei ne keittiöön ja käski kokin valmistaa niistä maukkaan aterian. Kokki perkasi ja huuhtoi ne hyvin, pani paistinpannun tulelle ja paistoi ne voissa, niin että ne kiehuivat ja pihisivät ja näyttivät oikein maukkailta. Mutta juuri kun hän oli kääntämässä kaloja, avautui keittiön seinä, ja solakka, kaunis tyttö astui sieltä esiin.
Nyt nousi hän, kävi sylkäsemässä akkunasta ja väitti: "Mutta on se hyvä Onkaman mujekin syötävä kala, kun sen ihan verekseltään voissa paistaa, tahi keittää sopan ja lisää siihen voita. Ei se anna lohikeitollekaan suurestikaan perään."
"Enkä lähde minä tuon möhömahan luokse. Kalat hän kyllä ostaa kalliit, mutta paistaa vanhassa voissa. Olkoon omissa lämpösissään!" "Tapasin minä sitten tuon Feodosia Mihailovnankin." "Minkä Feodosian?" "Sen, joka on tuon Garpentshenkon, hovin herran, saman joka osti Mikulinon tilan vasaramarkkinoilta. Feodosia on näet juuri Mikulinon väkeä.