United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sinähän olet jo useita viikkoja iloinnut siitä. Muistatko miten ihastunut sinä olit jousineljäkön esitykseen talvella ja simfoniaan, jota kuunnellessa minä olin vähällä nukkua. Se oli todellakin ihanaa! huudahti Magna eloisasti. Herra Vitikka lupasi hankkia meille pääsyliput, niistä tulee varmaankin tiukka, sanoi Alli.
Päivällispöydässä kääntyi hän vieruskumppaniinsa, Alli neitiin, kysyen olisiko hänellä kaupungin asemakarttaa ja voisiko hän saada sitä katseltavakseen. Herra Vitikka arveli, että Magna oli ensi kertaa pääkaupungissa ja Ella Tenlén katseli häntä säälitellen, muistamatta, että hän itse pari vuotta takaperin, tänne kouluun tullessaan, oli aivan yhtäläinen tomppeli.
Mene helvettiin! murahti Vitikka. Maledicti, maledicti Fennones! huudahti äskeinen ääni pimeästä. Nyt olette vihdoinkin käsissäni! Nyt tulevat ne! huusi joku joukosta ja todella kuuluikin samassa hevosten askelia Ingolstadtista päin. Talonpojat vaikenivat ja sulkivat varovaisuuden vuoksi suun vangituiltakin.
Rohkea yritys oli jo onnistumaisillaan: jo olivat kaikki kolme päässeet takaisin maantielle, kun yht'äkkiä kuului suhina ilmassa ja Bertel kiskaistiin nuoran silmukkaan takertuneena alas hevosensa selästä. Vitikka putosi hänkin maahan: Lappi laukkasi tiehensä ja vasten tahtoaan täytyi Pekankin seurata hevosensa jäljessä, joka riensi toisen mukaan.
Herra Vitikka oli hänen palveleva seuraajahenkensä ja he kahden huvittelivat usein toisten kustannuksella rehellisen Magnan harmiksi. Allilla ei ollut mitään hyvää päätä, mutta hän oli kekseliäs ja hänen ihailijansa käsitti helposti naurettavat puolet ja käytti niitä hyväkseen, välittämättä useinkaan minkälaisia kolauksia muut saivat.
Bertel ja Vitikka vangittiin tuossa tuokiossa kädet selän taakse sidottuina. Hirttäkää nuo koirat, ennenkuin toiset ennättävät apuun. Pää alaspäin! ehdotteli joku toinen. Ja pään alle pieni rovio! lisäsi kolmas. Ei saa tehdä tulta! komensi neljäs, jolla näytti olevan johtava asema. Kuule, toveri, kuiskasi hän maassa makaaville vangeille. puhuitteko te suomenkieltä?
Potkaiskaa häntä periin ja antakaa hänen mennä, huomautti muuan. Me olemme kristityitä sotilaita, emmekä pelkää mitään perkeleen vehkeitä. Mutta ensin minä kuitenkin merkitsen sinut, korkea-arvoinen kirkonisä, jotta tuntisin, jos kerran vielä kohdataan, virkkoi muuan hämäläinen ratsumies Vitikka, joka oli kuuluisa voimistaan ja julmuudestaan.
Ja antaen pitkän miekkansa hurahtaa pari kolme kertaa ilmassa munkin pään ympärillä, leikkasi hän, ennenkuin kukaan ennätti sitä estämään, tämän vasemman korvan niin taitavasti irti, ettei hiuskarvaakaan katkennut. Pyhä Pietari ei olisi voinut paremmin tehdä! huusi Vitikka nauraa hohottaen. Lähinnä seisovat käänsivät pois kasvonsa.
Hieno, tuhuttava sade oli pehmittänyt kuormavaunujen särkemän tien, ja joka hetki olivat he vaarassa joko kompastua kiveen tai kaatua suulleen likavesirapakkoon. Kuulehan, mies, sanoi Vitikka ivaillen vierustoverilleen, sinä olet pohjalainen ja taidat siis loihtia? Huono miespä minä olisin, ellen taitaisi, vastasi Pekka samaan henkeen.
Alli näytti epäilevältä, mutta vaikeni, sitten kallistausi hän takaisin tuolin selustaa vasten ja huusi: Onko herra Vitikka jo syönyt? Ei, mutta täälläpä hän juuri tuleekin. Tuo nuori ylioppilas oli vasta parinkymmenen ijässä, laiha ja hoikka, hiukset mustat ja omituinen kiiluvaisuus silmissä, piirteet olivat jyrkät ja viisaat, mutta näyttivät melkoisesti riutuneilta.