United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !


Jo kirkko mustiin verhottiin, Soi kuolinkellot harvaan! Tuo tiennee kuoloa surkeaa Sulo Märtha rouvan, ma arvaan. Kreiv' Bender arkun vieressä on, Hän huokaa murhemiellä: "Nyt kauniin rouvani kadotin Ja mainiot koirani vielä." Henrik. Linnapihalla Canossan Keisari on, Saksan Henrik, Avopäin ja jaloin paljain, Ja on , ja kylmään vihmoo.

Kauniisti kumartelee solakka, vaaleanvihanta koivu ja vihmoo kukkaispölyänsä vuoroin kukkulan toiselle, vuoroin toiselle puolelle alas välkähtävään veteen, missä pienoisia hopeahattaroita sinisyvyydessä purjehtii taivaalla, joka siellä alhaalla ylhäisen taivaan kuvana päilyy.

Ei synkkene, ei sakene missään ukkospilvi; siellä täällä vain siintää ylhäältä alas kulkeva sinervä raita: siellä vettä vienosti vihmoo. Illaksi nämä hattarat haihtuvat; viimeiset niistä, mustanpuhuvat ja epämääräiset, ruusuisena savuna asettuvat laskeutuvan auringon eteen.

Kesällä ovat rotkot kuumia, kuin hehkuvat uunit, sillä niiden jyrkiltä reunoilta heiastuvaiset auringon säteet kuumentavat niiden ilman niin, että tuskin voidaan niissä olla. Keväisin vielä vihmoo kylmiä viimoja aroilla, vaikka laaksoissa jo onkin aurinko ilman lämmittänyt. Iltasilla ilma kuitenkin laaksoissa pian kylmenee, vaikka ylängöillä vielä aikalailla lämmin löyhkäelee.

Tää Timonin on viimeinen; hän, johon Imarre-helyjänne siroititte, Nyt huuhtoo kaikki pois, ja silmillenne Näin vihmoo oman konnuutenne huurut. Kaikk' ihmisten ja eläintenkin taudit Ruville teidät syökööt! Menetkö ? Seis! Lainaa nyt ma annan, enkä ota. Hei, kaikki liesuun! Pitoihimme vasta Kaikk' olkoot konnat tervetulemasta. Pala, talo! Sorru, Ateena! Täst' ihan Ma ihmistä ja ihmisyyttä vihaan.

"Ja nyt he saapuvat lähteen reunalle ja laskevat vaasinsa sen veteen, yhtä puhtaasen ja kauniisen kuin he itse. Muutamat lepäävät marmoripylväitten alla; toiset, istahtaen maahan, keräävät hynänhajuisia kukkia ja solmivat niitä kiehkuroiksi; ja, kun nyt ovat sekaisin, tuo vallaton tyttö koskee herkästi sormillansa kosteaan vaasiinsa ja vihmoo välkkyviä valohelmiä hiljaisten sisartensa päälle.

3 sairaalassa Tuuli ulvoo. Nurkat soi. Ruutuhun vihmoo vettä. Ken veisi polton otsaltain, kuivaisi kyynelettä. Kiviset seinät kaikuvat kuolevain valitusta. Miksi on päivä niin lyhkäinen niin pitkä ja musta? Takaa seinän kuuluu taas voihketta tuskaisata. Naapuri nyt. Minä huomenna. Sehän on elämän rata. Mennyt mies. Mennyt mies. Näinkö sun loppui ties?