United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä se rakastan! Minä! Minä rakastan sinua!» Hän veti henkeä syvään. Ja se tyhjyys rinnassa täyttyi. Laskeutuneena auringon ruskotus ehtimättä sammua oli muuttunut nousevan auringon hohteeksi, joka loisti kammariin, avonaisesta ikkunasta puutarhan koivut tuoksuttivat lehtiensä lemua ja heleänpunaisen järven takana viheriässä metsässä kukkui käki.
Aijon näet kertoa pari piirrettä kööpenhaminalaisten elämästä, ja jos sinä lukija hiukankaan tunnet tanskalaisia, täytyy sinun myöntää heidän olennossaan olevan siksi paljo »tunnelmoimista», että heistä kertojan on ylen vaikea välttää taikka kiertää sellaista sanaa, joka vastaa saksalaista »Stimmung». Siinä on koko tuossa viheriässä saarimaassa jotakin pehmoista herkkämielisyyttä, jotakin »sievää» ja »idyllistä», joka vaatii »tunnelma» sanan käyttämistä ja sitä samaa piirrettä kuvastuu myöskin kansan luonteesta.
Kun tytöt seuraavana aamuna heräsivät, tuli Lotta täti heille hyvää huomenta sanomaan sekä puhumaan hetken heidän kanssaan. Noh, miten nyt olette nukkuneet, pikku ystäväni? kysyi hän ystävällisesti ja istahti vuoteen syrjälle. Suloisesti, oikein hyvin! vakuutti Meeri innokkaasti. Sepä hauskaa; tietysti te myöskin olette nähneet unta täällä viheriässä kammarissa? Helka hymyili.
Sellaisia ovat esim. arveluni että tila, jossa ei ole mitään aistejani kiihottavaa, on tyhjä; että lämpöisessä esineessä on jotakin minussa olevan lämmön tunnon kaltaista; että valkoisessa tahi viheriässä esineessä on sama valkoisuus tai viheriäisyys, minkä aistillani tajuan, karvaassa tai makeassa esineessä sama vastaava maku j. n. e.; että tähdet, tornit ja muut esineet ovat sen suuruisia ja muotoisia kuin ne kaukaa katsoen näyttävät y. m. s.
Tuossa pienessä eli niin kutsutussa viheriässä salongissa huomaamme me lähinnä ovea erään kakadun, kiipien tangollansa ja sillä on suu auki ja puoleksi kohotetut siivet, joka tervehtii sisään-astuvaa kirkunalla, joka on soveliasta takamaalla, vaan ei salongissa.
Koko kyhäys vivahti muodoltaan munaan ja se puoleksi riippui puoleksi seisoi tällä sankan metsän peittämällä jyrkänteellä, kuin ampiaispesä viheriässä orapihlajassa. Kojun sisään mahtui jotenkin mukavasti viisi tai kuusi henkeä.
Veden kalvossa päilyi lämpimän näköinen kesäinen taivas ja nuo rannoilla kaareilevat, vakavat vaarat yhdessä kunnasten kanssa näyttivät niin hempeiltä viheriässä kesäpuvussaan.
Avain helisi lukossa; oli kummallinen ummehtunut ilma sisällä, vaan Margreta aukasi äkkiä ikkunat, niin että puhdas ilma virtaili sisään; hän nojautui ulos ja katseli järveä, joka oli aivan lähellä välkkyvän peilin kaltaisena tuoreessa viheriässä kehyksessä.
Vieras nojasihe puotipöytää vastaan. Vettä tippui hänen kasvoiltansa, rikkinäisestä nutustaan ja vaaleista viiksistään. Hän oli nähtävästi kuljeksiva soittoniekka, hänellä kun oli kainalossaan viulu ja käyrä viheriässä pussissa, ja se olikin ainoa osa hänessä, mikä oli säilynyt kuivana. Hän oli kookas, heikkorakenteinen mies, noin neljänkymmenen iässä.
Kohta illallisen päätyttyä käskettiin ajaa vaunut esiin, ja kaikki vieraat sanoivat hyvästi, paitsi Meeri ja Helka. Minun pikku apulaiseni sanoi Lotta täti, jäävät tänne yöksi, kuten on suostuttu, ja saavat maata ihailemassaan viheriässä kammarissa.