United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun ulkopuolisen katselmuksen lukeminen vihdoinkin oli päättynyt, huokasi puheenjohtaja raskaasti ja nosti päänsä, toivoen että kaikki oli nyt lopussa, mutta sihteeri rupesi yhteenmenoon lukemaan kertomusta sisäpuolisesta katselmuksesta. Puheenjohtaja laski jälleen päänsä ja nojautuen käteensä, ummisti silmänsä.
Yhäti juostiin, puuhattiin, Kuin milloin ovi aukaistiin, Niin ilo syntyi kaikuvainen. Mut ovi pantiin lukkohon, Avaimen reiäst' tirkistimme. Se tavattoman ahdas on, Ja selvän saanti mahdoton, Me kokeemme tok' uudistimme. Jo ovi aukes vihdoinkin, Salissa seisoi joulukuusi, Säteili valo ihanin, Oksissa loisti tähdetkin, Aiottiin alkaa leikki uusi.
Onni oli ollut meille vastainen koko tämän salaisen tutkimisen ajan, mutta nyt se vihdoinkin suosi minua. Sen lähettiläänä oli itse herra Frankland, joka punakkoine kasvoineen ja valkosine poskipartoineen seisoi puutarhansa portilla sen maantien vieressä, jota minä ajoin.
Pitkän, kolkon kevään perästä tuli vihdoinkin kesä lämpöisine tuulahduksineen, jotka uudestaan elvyttivät eloon kylmän, jähmettyneen luonnon armaassa Suomessamme. Ihmisten mieliinkin palasi toivo, joka oli katoamaisillaan, sydämissä virisi rakkaus ja myötätuntoisuus.
No vihdoinkin, Erik parka, hän lienee... Vihdoinko! Kolmen kymmenen ijässä ja översti! Ei: jo sinun pitää sanoa, pikku Hanna. Senaattori laski kätensä neiti Hannan olkapäille, katsoi ystävällisesti hänen vakaviin, tummiin silmiinsä ja veti henkeä syvään. Hanna, minä olen iloinen, että hän, viimeinen meidän sukuamme, on poissa sotakentältä.
Vanhan maailman pienten valtioitten palatsivallankumoukset olivat useinkin maksaneet enemmän verta, kuin koko se suunnaton olojen muutos, mikä vihdoinkin saattoi ihmiskunnan oikealle tielle. Sen henkilön, kenen on sallittu elää nykyisellä loistavalla aikakaudella, ei sovi toivoa toisenlaista kohtaloa osakseen.
Niin, arvoisa neiti, jatkoi Bertel, ihastuksella katsellen nuorta pakolaista, vihdoinkin on minun onnistunut, turhaan sitä vuosikausia koetettuani, hankkia teille korvausta viattomasti kärsimästänne vääryydestä.
Vihdoinkin rouva Berger rohkaisi mielensä, tarttui rouva Kernellin käsivarteen ja sanoi, leikillisesti nauraen, ettei hän tiennyt mitään pahempaa kuin kursailemisen ja meni sitten saliin.
Että me emme siinä kovassa pakkaisessa itsiämme kelvottomiksi paleltaneet, oli yksi Jumalan ihme, mutta kaikki paloivat innosta tapella saada ja niin ei kukaan ajatellut kuinka pakkainen nipisteli. Vihdoinkin näimme vihollisen täydessä marssissa jäällä meitä vastaan tulevan.
Lapset alkoivat yskiä ja osoittaa pahoinvointia, jonka vuoksi täydyttiin usein mennä johonkin taloon tienvieressä vaatteita kuivaamaan ja kuivempia arkusta muuttamaan. Vihdoinkin pääsivät Helsinkiin, vaan kaikkein ensimmäiseksi oli lapsille haettava lääkäri, sillä muutamat heistä näyttivät vallan sairailta. Se oli sen kesähuvin päätös.