United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ainakaan ei minun tarvinnut seista tuossa ijänikuisessa Pestalozzilaisessa häpeänurkassa, sillä sekin näytti saaneen kesälomaa. Vihdoin tuli syksy ja silloin muutettiin jälleen takaisin kaupunkiin. Sainhan tosin silloin suureksi ilokseni jälleen nähdä äidin, mutta koulunkäyntini jatkui kuitenkin samalla tavalla kuin edellisenäkin lukukautena.
Vaimoni koki pitää kättään oikeana ja nykästä palan kullekin, mutta tämä köyhäin tulviminen kävi niin ankaraksi vihdoin, että jos vähänkään kullekin olisi antanut, olisivat vähät viljavaramme loppuneet parissa päivässä. Täytyi katsoa omankin perheen kohtaloa ja kieltääntyä kaikille antamasta. Eräänä päivänä tuli eräs noin kolmentoista vuoden ikäinen poika huoneesen.
Mutta ei se tahtonut onnistua. Vihdoin heittikin hän koko puuhan, otti pienen läkkituopin, johon piti siirappia ostaa, ja lähti. Oven luona, mennessään, hän vielä peräsi asiaansa, katsellen kaksikymmenviisipennistä:
Eikä Leena hirvinnyt mennä katsomaan eikä kuulustelemaan. Aamiaispöytää kattaissaan hän vihdoin sai kuulla rouvalta, että Laura vielä nukkuu. »Nukkuu!» Ihmeellistä se oli rouvastakin. »Nukkuu?» »Voiko Leena pahoin?» kysyi rouva. »Leena on aivan kalpea ja kuin pyörtyvä», hätäili rouva. Ei Leena pyörtynyt eikä häntä pyörryttänytkään.
He astuivat veneesen; Elias tarttui airoon. Ha ... ha ... ha, kuului rannalta josta olivat lähteneet. Maija on kuullut puheeni sanoi Elias. Nauru oli la'annut, ja laulu kuului rauniosta. Mun veljeni, voi kultainen Jo lepää muoto multainen Jo murtunut on sauva, Mun elämäni katoaa, Mun hautani jo aukeaa Ja suopi vihdoin rauhaa!
Vihdoin hänelle selveni, että se eikä mikään muu eroittaa hänet Lygiasta, ja sitä ajatellessa tunsi hän vihaavansa sitä koko sielustaan.
Vihdoin saapui kanootti paikalle ja asettui Stanleyn veneen viereen. Mabruki tarttui kohta kiinni siihen aivan tuumaamatta. Stanley jakoi heille helmi-nauhat. "Kas tuossa! tuossa on sinulle ja tässä sinulle", sanoi hän ja jakoi helmet perässä olevan naisen ja hänen toverinsa välillä.
Kalifi, joka tahtoi päästä erilleen sokeasta, löi häntä vihdoin keveästi korvalle. Sokea päästikin hänet heti irti lausuen hänelle tuhannet kiitokset, ja kalifi astui visiirinsä keralla eteenpäin. Mutta he eivät olleet astuneet montakaan askelta ennenkuin kalifi sanoi: "Tuolla sokealla lienee tärkeät syynsä, miksi hän pyytää jokaista, joka hänelle almun antaa, iskemään häntä korvalle.
Kun te olitte varomattomasti kävelyretkillänne, niin minä seurasin teitä hiipien pensaalta toiselle onnellisena mielessäni, että suojelen teitä, että teillä ei ole vaaraa siellä, missä minä salaisesti oleskelen. Vihdoin tuli tilaisuus minä tulin asumaan taloonne.
Hänen oli vihdoin, vaikka puutarhurilla ei milloinkaan ole niin kiire kuin toukokuussa, onnistunut houkutella avuliaalta sukulaiseltaan hänen hevosensa ja puutarharenkinsä siemenlastin purkamiseen, ja siten säästyi vielä enemmän rahaa.