United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rangaistus iskeköön ! Mene luotani, mene pois luotani! MARGARETA. Siunattu olkoon teidän suunne, vaikka nyt minua kirootte. RAGNHILD ROUVA. Minun täytyy alas Nidaroosiin, kirkkoon löytääkseni Skule kuninkaan. Hän lähetti minut luotansa, kun hän oli onnellinen; eipä hän minua silloin tarvinnutkaan; nyt hän ei vihastu, jos tulen. Avatkaa minulle portti, päästäkää minut Nidaroosiin!
Ei niin viisasta, ett'ei erehtyisi, mutta parhaan kykynsä mukaan tahtoo Aikyn toimia. Elä vihastu, jos vastaasi rikkoisin." Päiviä kului. Muukalainen seurasi mukaan Mirganin kylään ja viipyi siellä monien telttojen keskuudessa. Hän oppi Samojeedein kieltä ja kuuli, kuinka mies puhui Aikynille, kuin hangelle haastelee lumimyrsky. Hän näki Aikynin tekevän työtä ahkerammin kuin orja.
Siinäkö kaikki? Niin no! Onhan sinussa, vaimoseni, kylliksi rusinaa sekä saoksi että liemeksi. Mutta ethän, hyvä mieheni, ensinkään vihastu? Olenhan täysvillainen. Niin tosiaan Mutta suvaitsepas, niin pääkin vuorostaan vilkaisee millainen sydän oikeastaan on. Nyt levostu ja asetu, kultaomena! Kas niin! Mutta älä suinkaan pilkkaa! Sitten tapahtui silmästä silmään pieni läpikatsaus.
Ihan he ovat ihmeteltäviä! Ja hauskojakin? virkoin minä. Voi, Kris, sitä me emme saa liian paljoa ajatella. Tosinhan he eivät ole niin iloisia ja hauskoja kuin rakkaat kotolaisemme, mutta he eivät milloinkaan vihastu, eivät milloinkaan toru, he ovat aina hyviä. Eihän meidän toki niin paljoa pidä ajatella onneamme.
Vaikka lapsi pitääkin kiinni isänsä väkevästä kädestä, ei se astuessaan teräville irtonaisille kiville, jotka sen jalkain alta vierivät, voi olla sitä tuntematta, eikä isä vihastu, jos lapsen pienet jalat horjahtavat ja sen pienet sormet lujemmin tarttuvat kiinni isän käteen. Kuinka paljon vähemmin silloin taivaallinen Isämme! Margeryn odottamaton vieras.
Minä olen nykyisin hänelle ja isälle lukenut, tiesi kuinka monta kertaa, tohtorin kirjeen Wartburgista "Kristuksen vähäiselle joukolle Wittenbergissä" ynnä hänen selityksensä 37:nnestä Psalmista: "älä vihastu pahain tähden." Rakkaan isämme näkö-ala on mitä valoisin.
Te olette minulle opettanut oikean rakkauden, todellisen rakkauden, joka on kärsivällinen ja ystävällinen, joka ei hurjistu, ei vihastu, ei etsi ainoastaan omaa hyötyänsä. Olisinko minä, jos rakkauteni olisi ollut todellinen, voinut tuona viime iltana erota puoli suuttuneena teistä? Sydämmessäni sanoin teitä, joka olette itse rakkaus, ahdasmieliseksi, tunteettomaksi?
Sillä sinua olen tällä ajalla erittäin oppinut tuntemaan jaloimmaksi, suopeimmaksi ja parahimmaksi mieheksi kaikista, mitkä konsanaan ovat tänne tulleet, ja nytkin siis hyvin tiedän, ett'et minuun, vaan noihin vihastu, koskas tunnet, kutka syypäät ovat. Jää'ös siis hyvästi – sillä tiedäthän, mitä tulin ilmoittamaan – ja koeta miten huokeimmasti kärsiä, mitä välttämätöntä on."
Hän ei hevillä vihastu, mutta kun hän sen tekee, tulee hän raivoon, pureskelee hän vahtoa kuin villisika, puree hammasta ja syöksee vihollisensa kimppuun pedon raivolla. "Maa oli" kertovat Eskimot "alussa veden peittämä, ja kun se oli kuivanut, näkyi ihminen.
Olen pahoillani siitä, että sinulla on ollut semmoisia aikeita, joista ei mitään tule, mutta onhan niitä tyttöjä muitakin. Elä minuun vihastu vaan unohda minut! Alfhild". Knut Åsen odotti. Mutta missä hän vaan sai tilaisuuden sanoa hänelle hyvän sanan, siinä hän sen teki. "Senlaisten kanssa täytyy olla maltillinen", ajatteli Knut.