United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän hillitsi vihaisia, voimakkaita nikahduksiansa ja jatkoi entistä synkempänä: »Ja kunhaan mie hain Hikun avuks niin nähööt eivätkö sua selekääsä!» Se toivo tyynnytti hiukan mieltä. Hän teki pajunkuoresta vyön, veti sillä housunsa kireälle ja lähti entistä tukevammin taivaltaa pullittelemaan polkua pitkin.
Sellaisista asioista ovat varsinkin nykyaikaiset talonomistajat melkoisen hermostuneita, vihaisia ja hävyttömiä.
Pian kului kolme vuotta, sitten muuttuisi kaikki. Ei vihaisia silmäyksiä enää, eikä tuommoista ylenkatsetta. Kalle rakasti häntä semmoisena, kuin hän oli, ei soimannut häntä milloinkaan vähäpätöisyydestään. Hän tiesi, ettei hän Kallen mielestä vähäpätöinen ollutkaan, vaan juuri päin vastoin. Ja nyt hän muisti, kuinka Kalle oli pitänyt häntä viehättävänä ja kauniina, kuinka hän
"Paatunut konna! hän ei ole viimeistä kertaa tuossa", mutisi silloin eräs vanha äijä puoliääneen, mutta tuon lauseensa vuoksi sai hän niin paljon vihaisia katseita, että hän katsoi parhaaksi siirtyä siitä paikasta pois. Sitten alettiin Jussille toimia raippoja.
Vihdoin katkaisi vanha mies äänettömyyden ja sanoi: Näetkös tuota koiraa tuossa? Se on uskollinen luontokappale, hän seuraa aina isäntäänsä, kuhun hän menee. Kyllä näen, sanoin minä. Ei ihminen ole niin uskollinen kuin koita, vaan kuinkas luulet? En tiedä, vastasin minä. Mutta muutamat koirat ovat hyvin vihaisia, ne pian purevat, sanoin vielä lisäksi.
Ukko Swartin viha ei tosin vielä ollut haihtunut; hän loi vihaisia silmäniskuja rummunlyöjään ja bassonpäristäjään ja näytti niin verenhimoiselta kuin olisi tahtonut lyödä heidät hengiltä. Mutta silloin otti klanetinsoittaja pienen pullon, jossa oli kuminaviinaa hän sanoi sitä taskukellokseen ja pani sen kiertämään miehestä mieheen. »'Pikkuinen' aamutuimaan?» »Terve!» »Kiitos!»
Päästyämme sinne menin kaptenillemme ilmoittamaan että kaikki oli tarpeellisessa kunnossa senkin puolen vartioväestöllä, paitsi että myllärin koirat tuolla laaksossa olivat vähän liika vihaisia. "Se on tavallista", vastasi kaptenimme naurahtaen. Joulukuun 4 päivän aamulla muutimme virkaa. Tulimme nimittäin etuvartiain päävahdiksi.
Kaikilta aarniometsän kulmilta väijyi aprikoivia silmiä, isoja ja pieniä, vihaisia ja pelokkaita. Kyläkunnasta karkotetut. Myöhään samana iltapäivänä saapui Kirsti Craig. Hänen tulonsa oli oikea majanmuutto.
Pelkäämättä tuon mahtavan miehen vihaisia silmäyksiä alkoi Johannes ankarasti nuhdella häntä noituudesta ja liitosta perkeleen kanssa, ja kun meille keräytyi paljon köyhiä, niinkuin tavallisesti, saamaan ruokaa ja almuja sunnuntaina, niin tupa vähitellen tuli täyteen ihmisiä, jotka kummastellen kuuntelivat isän nuhdesaarnaa.
Hän oli juuri riidellyt ja ajanut ulos jonkun palvelijan, joka oli tehnyt jonkun pienen rikoksen; myös minun puoleeni oli hän jo viskannut vihaisia katseita, vaikka minä seisoin vallan välin-pitämättömällä naamalla paikallani, enkä ollut tietävinänikään siitä, mitä näjin ja kuulin.