United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ruhtinas yhä katsoi häntä tutkivasti ja terävästi. »Näytäpäs meille niskasi!» käski hän. »Todistakoon se viattomuutesi.» Ivan seisoi vavisten ja liikahtamatta. »Kuule ja tottele!» käski Galitsin, niin että metsä kajahti. Ivan putosi maahan ruhtinaan eteen. »Armoa! Armoa!» »Onneton! Nouse ylös ja tunnusta, kutka olivat kanssasi.» Ivan nousi ja näytti kahta kumppaniansa.
Sinä olet maalattu minulle varkaaksi, laiskaksi, kykenemättömäksi, saamamattomaksi, räähkäksi, häjyksi, irstaiseksi, sanalla sanoen: kaikeksi mitä pirut ihmisien haahmossa suinkin voivat kokoon panna, mutta se on yhtäkaikki, puhukootpa mitä tahansa, sillä minä tunnen sinun ja siinä on todistusta kylläksi; minä tiedän viattomuutesi ja kärsimisesi ja ne tekevät sinun kahta kalliimmaksi minulle.
Minä rakastan sinua Helena, minä kärsin, kun sinä kärsit, minä tuskaa tunnen, kun sinua vaivataan, ja sinä kysyt, kenen käskystä tänne tulen. Helena, minä tahdon saada viattomuutesi selville, tahdon pelastaa sinun vankeudesta, ja sitten niin sitten elän taaskin toivossa ja odotan kärsivällisesti sitä hetkeä, jolloin sydämmesi heltyy ja sinä suostut tulemaan mun armaaksi vaimokseni.
Nyt sinä olet viety pois näkyvistä, sentähden, ett'eivät vieraat muistaisi että Fletwode on ollut naimisissa Travers'in kanssa; ei edes Lelyn taide voi sinulle arvoa antaa tai pelastaa viattomuutesi epäsuosiosta.
Sydämeni iloinen riemuhuuto kuullessani sinun viattomuutesi, se turvallisuuden tunne, joka minun valtasi, kun tiesin sinun noina pitkinä kivun ja tuskan öinä valvovan vuoteeni ääressä, taikka kun sinä käsivarsillasi kannoit minua toisesta vuoteesta toiseen, ilo, joka heräsi sydämessäni, kun kuulin sinun askeleesi, eivätkö ne " Yrjö kumartui alas ja suuteli häntä.
Ja minä taistelinkin, taistelin, vaikka epätoivo oli sydämeni valloittanut, siksi, kuin Jumala itse lähetti minulle päästösanan, ja vieraat huulet ikäänkuin taivaallisena sanantuojana minulle ilmoittivat sinun viattomuutesi. Sinä hetkenä valtasi minut äärettömän onnellisuuden tunne, joka vei viimeisetkin voimani ja löi minun maahan tainnoksiin."
Hänestä tuntui kuin olisi ääni hänen sisässään kuiskannut: »Ole rohkealla mielellä, Genoveeva! Tosin sinun vielä täytyy paljon kärsiä, mutta Herra pelastaa sinut kaikista kärsimyksistäsi! Sinä tosin nyt olet ihmisten silmissä rikollinen, mutta kerran vielä loistaa viattomuutesi aurinkoa kirkkaammin». Sitten hän vaipui virkistävään uneen. Genoveevasta tulee äiti vankeudessa
Vihdoin Genoveeva alkoi kysellä: »Vieläkö vanhempani ovat elossa? Voivatko he hyvin vanhuudessaan? Tietävätkö he, että olen viaton? He ovat jo seitsemän vuotta itkeneet minua kuolleena, enkä minäkään ole kuullut heistä mitään seitsemään vuoteen.» Kreivi vastasi: »He elävät kyllä vielä, voivat hyvin ja tietävät viattomuutesi.
Mutta niin pian kuin minä olen ennättänyt hänelle sanoa, kuka olet ja mitä olet kärsinyt, niin pian kuin hän on saanut minun ritarillisen sanani kunniasi ja viattomuutesi vakuudeksi, on hänen sylinsä oleva sinulle empimättä avoinna, etkä sinä tule katumaan, että olet uskonut itsesi hänen ja minun suojelukseemme.
"Hän väittääkin nyt itseänsä syypääksi sinun pakenemiseesi, kummallisesti kyllä lausuessaan pelkäävänsä taasen joutuvani entisen lumouksen alaiseksi. Pikku lemmittyni, minä en anna sinun katsahtaa sitä aikaa, jota seurasi monivuotinen katumus sinun pitää säilyttämän viattomuutesi, se on minun ylpeyteni ja virkistykseni.