United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mik' ennen lumos hänen sydäntään, maa, kansa, kansan kunto, voima, väki, mik' intoon nosti hänen henkeään, tuon vuoren hautaan kaikki häpeään ja pilkkaan, sortoon poljetuks hän näki. Ja senvuoks vavahtaapi vanhus tää, kun haudan nimenkin vaan kuulla saapi; ja hänen sydäntänsä kirveltää, ja hänen hiuksiansa pöyristää, jos Viaporista ken muistuttaapi. On ilta myöhä, kolkko, talvinen.
Silloin me äänestämme veljeyden ja tasa-arvon valtakunnan maan päälle, silloin me Tulee paukku Viaporista! huusi taas Hinkki. Kaikki väki äimistyi ensin sanattomaksi. Ja puhujakin jäi ikäänkuin sammaltelemaan, yhtyen yleiseen äänettömyyteen.
Jussin syntirekisteri oli jo niin iso, että hän kolmannen kerran sai selkäänsä neljäkymmentä paria raippoja ja kymmenen vuotta kruunun pakkotyötä, ja nyt hän oli jo isänsä edellä rikoksissa ja rangaistuksissa. Vanhavirka palasi juuri kotiansa Viaporista, kun poikaa alettiin toimia sinne vietäväksi.
Ja kun he vähän aikaa siinä vielä olivat, kuului kasarmilta iltasoitto. Sitten kuului soitto päävahdista ja rummunpärinää Viaporista, ja Hinkki nousi pystyyn. Nyt täytyy saada kaksi punttia tolanderia, sanoi hän. Onko sinulla 5 penniä? Kapteeni sanoi: Kaksi tolanderipunttia maksaa markan. Mitä sinä viidellä pennillä teet? Hinkki sanoi: Se on sinun päivärahas. Anna tänne.
Ja hän astuu rohkeana ulos, yrittää järjestää viimeisellä ponnistuksella vallankumouksen silvottuja joukkoja ja valmistautuu odottamaan aamun valkenemista. Suuressa ruutikellarissa uinuvat uupuneet, haavoittuneet suomalaiset ja venäläiset vallankumoustoverit rinnakkain. On yö ja koko Viapori ja Helsinki nukkuu. Elma ei syö eikä nuku. Hän odottaa viestiä Viaporista.
Ja kun hän ajoi esiin, sanoivat he hänelle, että Viaporista oli tullut luutnantti hakemaan linnaan lisäväkeä kaartista. Ja oli pitänyt puheen portailla ja nostattanut koko leirin pystyyn. Olemme valmiit antamaan henkemme ja veremme vapaudentaisteluun, sanoivat miehet.
Telefooni sai alkaa tehtävänsä, ja viimeinkin, kun oli kysytty oikealta ja vasemmalta, kahviloista ja tupakkakaupoista, annettiin Kaisaniemen keilaradalta se lohduttava tieto, että Flaccus ihan omassa persoonassaan oli siellä keilanheitossa, seuranaan eräs nimismies Savosta, »makasiinirotta Viaporista ja muuan vararikon tehnyt kauppias herra ties mistä pikku-kaupungista.
Mi muinoin tenhos hänen sydäntään, maa, kansa, kansan kunto, voima, väki, mi hengen nosti lentoon, liekintään, tuon haudan kuiluun kaikki häpeään ja pilkkaan, sortoon poljetun hän näki. Ja siksi vielä järkkyi vanhus tää, jos vain sen haudan nimenkään hän kuuli, siks sielussansa haavaa kirveltää ja harmi tuima hapset heristää, jos Viaporista vain hiiskuu huuli. On ilta myöhä, kolkko, talvinen.
Ja senvuoks vavahtaapi vanhus tää, Kun haudan nimenkin vaan kuulla saapi; Ja hänen sydäntänsä kirveltää, Ja hänen hiuksiansa pöyristää, Jos Viaporista ken muistuttaapi. On ilta myöhä, kolkko, talvinen. Tää vanhus, jonka omantunnon rauhaa Ei syyt, ei pelko kalva, hiiloksen Edessä huolet' istuu, kuunnellen Kuink' ikkunoita piesten tuisku pauhaa. Hän istuu yksin.
Liekit palavasta Viaporista kohoilivat kirkkaina laajoilta aloilta kohti tyyntä, tummansinistä taivasta, valaisten taivaankannen laajalti heijastuksellaan. Pommit ja paloraketit lätisivät herkeämättä ilmassa, ja silloin tällöin kuului tärisyttävää jyrinää jostakin ilmaan räjähtävästä ruutikellarista, jolloin aina valtavat savupatsaat pöllähtivät korkealle taivasta kohden.