United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vai niin, lämmittäjä jassoo, sanoi tullivahtimestari rauhoittuen ja hitaasti, ja kiersi hänet hirmuiseksi muuttuvalla katseella kiireestä kantapäähän: Vai lämmittäjä, juu, juu! Eikä siitä katseesta osannut päättää valmistuiko tullivahtimestari ajamaan häntä ulos vai kepittämään. Samassa kuului avain käyvän ulko-oven lukossa ja neiti Vestlund tuli kotiin.
Katsos, minun mielestäni, ei se neiti Vestlund sovi sinulle, ei se voi ymmärtää sinua, hän nyt on kasvanut ihan toisenlaisissa piireissä ja toisenlaisissa käsitystavoissa, ja ennen tai myöhemmin sinä sen ehkä tulisit huomaamaan, kun perääntyminen voisi olla jo mahdoton. Sentähden olin päättänyt varoittaa sinua ajoissa.
Mutta tullivahtimestari rupesi häntä jälleen herraksi karahteeraamaan; sitten he joivat kolmisin teetä, hyvin juhlallisina ja harvapuheisina. Neiti Vestlund, vaikka oli sillä kerralla antanut valtaa tunteellisuudelle, noudatti sen perästä sitä tiukemmin ankaruutta käytöksessään Gabrielia kohtaan.
Jos Gabriel vähänkin koetti panna käytäntöön hellempiä suhteita ja siinä tarkoituksessa nykäsi häntä hihasta tai vaati käymään käsikynkässä, niin neiti Vestlund kiivastui ja närkästyi.
Hän ei tehnyt edes yritystäkään. Sen sijaan hän kertoi kaikki mitä oli pajassa tapahtunut. Hävyttömät vielä nauroivat minulle, kun minä tifileerasin heidän ohitsensa, kyllä minä niille perkeleille näytän! sanoi hän. Herra , tuo puhe on sopimatonta teille, sanoi neiti Vestlund totisesti. Gabriel katsahti hämmästyneenä Ingridiin, sillä siinä oli jotakin muuta kuin epäjohdonmukaisuutta.
Joku mies tuli häntä vastaan takitta, kaulassa musta sotamiesten kaulalappu. Mitä asiaa herralla on, kysyi tämä, kun Gabriel astui sisälle. Onko neiti Vestlund kotona? Ei ole, mutta minä olen hänen isänsä, jos on asiaa Ehkä voin häntä odottaa täällä? Miksei, herra on niin hyvä ja tulee sisälle. Ja tullivahtimestari Vestlund vei Gabrielin pieneen huoneeseen, joka oli olevinaan sali.
Neiti Vestlund nousi ylös. Niin no, minä olen siis tarpeeton, sanoi hän. Mutta kun Gabriel huomasi, että Ingrid teki näillä sanoilla lähtöä, nousi hän ja ennätti edelle ja teki niin että hän jätti Ingridin, eikä Ingrid häntä, tuli mitä tuli. Tosin hän oli kuulevinaan niinkuin joku olisi hänen jälkeensä sanonut: "Gabriel!"
Neiti Vestlundin oli tapana kävellä iltajunan tuloaikana siellä, ja ensimäinen, jonka hän näki junan tullessa halliin, oli Gabriel, joka pidellen tenderi-bromsista kallistui koko ruumiillaan ulos veturista antaakseen seisahdusmerkkiä masinistille. Neiti Vestlund oli kerran vaan vilkasemalla katsahtanut häneen.
Mutta ennenkuin hän oli ehtinyt poistua neiti Vestlundin vihasilta torjumisilta, hän oli yhtäkkiä nähnyt tämän kasvoissa sen, mihin hän sitten rakastui, ja silloin hän samassa heitti kujeet. Näkikö neiti Vestlund myöskin hänen kasvoissaan jotakin, sitä neiti Vestlund ei kyllä mitenkään osoittanut.
No, edes tuonne kulmaan, sanoi Gabriel, pannen liikkeelle ylimmän myhäilytaitonsa. Ei tule kysymykseen, ei koskaan! Hyvästi, sanoi neiti Vestlund venyttäen ja korottaen viimeistä tavua ja päällään kumartaen. Gabriel ei uskonut mitään näistä.