United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Läpi heinän, mi kasteessa hohti Ja jäljiltä verkkahan nous, Me riensimme niemeä kohti, Miss' aalloten mainingit sous. Vain hyppäys poikemmas rantaa, Vain haipuvat kuplaset taa, Ja jo välkkyvä laine sun kantaa Yli Ahtolan kartanon saa. Niin hiljahan maininki silloin Vie kelluvan uimarin tuon, Kuni laine, mi vaahtia illoin Vie tyynehen tyrskyistä vuon.
Muistan sun, entinen itseni, tunnen sun, ah, hyvin vielä, kentillä lapsuutein poikasna käyvän sun nään, kulkevan koulun tiellä tai miettien istuvan illoin ikkunass' yksikses tähtiä seuraellen, kuinka ne syksyn pitkinä puhteina verkkahan syttyi. Aikana leikkienkin mietit jo murheita maan. Kammot tyhjyyden sa jo tunsit ja kuoleman mahdin, ihmistä tuntenut et.
Toki vannoa tahdon Luojani kautt', ett' en teit' ilmase, vieläpä autan.» Kumpiki siis mun jätti ja kätköstään veti viilan, Istautui sekä hankoamaan kävi kahlehiansa. Verkkahan eistyy työ, hiki miesten tippuvi päistä, Rautapa kestävi vaan, vaikk' ennestään hivutettu. Vuoroten autoin heitä ja vaivaa näin ilomielin, Pois ikävöitsin näet.