United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näitä jo tiesivät kyläläiset, ja mitä ne ei tietäisi; on, niinkuin sanotaankin, tarkka silmä vieraalla, joka antaa heti tiedon muillekin. Ja olikin siinä vähän totta, niin se oli sattunut. Sarkana sitä Hemmo osti ja saraksi sitä sanoi ryssäkin, Tampereen saraksi vain. Mutta mitäs siitä ryssä huoli, osasi hän siltä ottaa veran hinnan ja toisissa paikoissa muuttaa saralle oikean nimenkin.
Lähet nyt kukka kulkemahan, Veran nukka vieremähän, Tästä kullasta koista, Kaunihista kartanosta, Luulet vietävän kotihin, Vietävän isosi luoksi, Ei vieä isosi luoksi, Vieähän isännän luoksi. Lähet kukka kulkemahan, Veran nukka vieremähän, Luulet vietävän kotihin, Vietävän emosi luoksi; Ei vieä emosi luoksi, Vieähän emännän luoksi.
Kuusi köyhää, kukilla koristettua lasta tuli Veran johtamina kreivitärtä vastaan portailla ja he antoivat hänelle talon avaimet laulaen vanhalla yksinkertaisella sävelellä muutamia Paulin sepittämiä säkeitä, jotka loppuivat seuraaviin sanoihin: Taloss' Esterin koti kultaisin. Sen kauniimpaa ei onnelaa. Luon' Esterin hovi herttaisin, siell' orvot saa ain' asustaa. Ilo ihanin syliss' Esterin.
Ainoastaan sen tahdon nyt sinulle uskoa, että lähtöni edellisenä iltana olin sopinut leski Flintan ja hänen tyttärensä pojan kanssa. Poika souti minut järven yli, ja muista seikoista kerron toiste. Mutta emmekö nyt, kun taas olemme toisemme tavanneet, kohta palaja Falkbyhyn, Veran ja isäni luo?
Lähet kukka kulkemahan, Veran nukka vieremähän, Luulet vietävän kotihin, Vietäväsi veikon luoksi; Eipä vieä veikon luoksi, Vieähän kytyjen luoksi. Lähet kukka kulkemahan, Veran nukka vieremähän, Luulet vietävän kotihin, Vietävän sisaren luoksi; Ei vieä sisaren luoksi, Vieähän natojen luoksi.
Lähinnä sinua itseäsi huolettaa minua enin Veran kasvatus, jatkoi kreivitär eikä ollut huomaavinaankaan sitä pilveä, joka peitti hänen puolisonsa otsan. En jättäisi häntä mielelläni Louisen haltuun. Louise rakastaa häntä, siitä olen vakuutettu, mutta me käsitämme maailman eri tavalla. Haluan, että Vera kasvatetaan vilpittömään vakavuuteen, yksinkertaisiin tapoihin ja totiseen jumalanpelkoon.
Kello oli vasta kahdeksan aamulla, ja Paul aikoi hiipiä Veran makuuhuoneeseen, kun hän ovella tapasi paroonitar Louisen, joka oli vasta puoleksi pukeutunut ja jonka kamarineiti juuri oli herättänyt kertomalla hänelle oudon huhun kreivittären katoamisesta. Mitä näen? Paul? huudahti hän. Ja missä on äitisi? Ah, Louise, sanoi Paul. Miksi kysyt sitä minulta?
Veran elävät, iloiset silmät kääntyivät usein opettajattareen ikäänkuin kysyen, eikö jo riittäisi, ja kun hän ei saanut vastausta, lensi katse salaa siniselle ulapalle, vihertäviin saariin, sorsiin, jotka uivat tuolla lahdella, tai valkeaan, järven toisella rannalla näkyvään purjeeseen.
Samassa tuli viereisestä huoneesta valkoisessa röijyssä, joka oli vyötettynä nahkavyöllä, hyvin miellyttävän ja viisaan näköinen nainen. Hyvää päivää, suuri kiitos tulemastanne, alkoi hän heti kun oli istuutunut sohvalle Lyydian viereen. No, mitenkä pikku Veran laita on? Tapasitteko häntä? Kuinka hän kantaa kohtaloansa?
Täältä leikari tulevi, Keikari keritteleksen: Joko on viikon viinat pantu, Kauan otraiset oluet; Onko lautaiset laottu, Lusikkaiset lautaisilla; Onko pirtti pyyhittynä, Sekä sintsi siivottuna; Onko pesty pitkät penkit, Lattiat vesin valettu, Sillat silkillä katettu, Veran lestolla ve'etty, Tulla Turun poikasien, Saaha Saksan sulhosien?"