United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hinkki souti suoraan kohti sotamiehiä, ja rantaa lähestyessään otti koristansa esiin viinapullon, ja rupesi sitä heille kauppaamaan, huutaen: Kupii votku! Sillä Hinkki oli polisina ollessansa oppinut jotakuinkin venättä. Ryssät viittasivat vaan Hinkkiä maalle, vangitakseen hänet.
Hänen johdollansa minä edistyin niin, että kahdentoista vuoden iässä osasin lukea ja kirjoittaa venättä ja aivan järkevästi kykenin arvostelemaan jäniskoirain ominaisuuksia. Tähän aikaan palkkasi isä minulle Franskalaisen monsieur Beaupré'n, joka tilattiin taloon Moskovasta samalla kertaa kuin viinit ja ruokaöljy. Franskalaisen tulo harmitti kovasti ukko Saveljitshia.
"Miks'et puhu?" jatkoi Ivan Kusmitsh; "vai etkö ymmärrä i:täkään venättä? Julai, kysypäs häneltä teidän kielellä, kuka hänet on lähettänyt meidän linnaamme". Julai toisti tatarinkielellä kapteenin kysymyksen. Mutta Bashkiri katsoi vaan yhä typerästi kuin ennenkin eikä vastannut. "Kyllä minä saan sinut puhumaan", sanoi kapteeni.
Minun ollessani jotenkin tämmöisessä tilassa saapui keskusasemalle herra Kurikka, puoluehallinnon kehotuksesta käskemään minua hänen ja herra Hellstenin seurassa kenraalikuvernöörin puheille, tämän asunnolle. Siellä en jaksanut puhua melkein mitään. Olletikin oli minun mahdoton suostua puhumaan venättä, sillä minun oli sangen vaikea puhua suomeakin.
Hän pyysi toimittamaan ajoväkeä kiireimmiten ja sanansaattaja lähetettiinkin hevosella heti lähimmäisiin taloihin. Puoli tuntia myöhemmin oli 23 miestä koolla ja nyt piirsi Paklja kinokseen kartanolla kartan kierroksesta. Hän puhui ainoastaan venättä ja hänen neuvonsa metsästäjille ja ajoväelle käänsi eräs metsästäjistä suomeksi ja ruotsiksi.
Kyllähän se on totta", lausui vanhus hämillään, "mutta kaunis ja viehättävä oli hän silloinkin, vaikka olikin suomalainen." "Hän oli siis suomalainen ihan varmaan?" "Ei hän venättä osannut ensi alussa yhtään, mutta solkkasihan se lopulla jo jotakuinkin."
Hän rakensi luostarin sen luolan päälle, jonka hän oli valinnut asunnokseen, teki luostarinsäännöt, istutti palmun, siunasi opetuslapsensa ja läksi pois 95 vuoden ijässä v. 534. Siinä hänen historiansa. Nykyään tämä kreikkalaiselle kirkolle kuuluva luostari ei ole suuri: siellä on nykyänsä ainoastaan 50 munkkia, joista se, joka meitä palveli, osasi muutamia sanoja venättä.
Voi! tuomion ma itse kirjoitin. Se isäs veli oli. Isäs kaatui, Kun vielä olit lapsi järjetön. Talonsa kaukan' oli Pohjanmaalla, Nyt pedot, käärmeet käy sen raunioilla. Tuoss' alla hirsipuun hän makaa; kolmeen Palaiseen lyötti hänet mestaajallaan Klaus Fleming. Tuossa! Haa! Mun kasvattajan' Isäni surmamieskö? Mahtava Ja vapaa talonpoik' ol' isäs. Sotaa Venättä vastaan käytiin.
Meistä tuli pian hyvät ystävät, ja vaikka hänen, niinkuin kontrahtiin oli kirjoitettu, tuli opettaa minulle franskankieltä ja saksankieltä ja kaikkia tieteitä, niin piti hän kumminkin sopivampana oppia minulta vähän söhertämään venättä, jonka jälkeen sitten kukin meistä teki omia askareitaan. Me sovimme keskenämme erinomaisen hyvin. Toista opettajaa en olisi tahtonutkaan.
Herzenin talossa hän oli oppinut venättä ja elätti itseään sen jälkeen käännöstöillä ja kirjoittamalla venäläisiä kirjallisuuskatsahduksia eri lehtiin. Seuraavana talvena hän oleskeli Parisissa, jonne eräs hänen tuttavansa, varakas rouva *Schwabe*, oli pyytänyt häntä itseään seuraamaan.