United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaupungin porvarit ja kaikkiin kolmeen puolueeseen kuuluvat gootit kuljeksivat sekaisin pienissä joukoissa pitkin katuja tai soutelivat pitkin laguunikanavia Ravenna oli siihen aikaan vesikaupunki, vaikkei niin täydellisesti kuin nykyinen Venetsia ihaillen jättiläismäisiä seppeleitä, kukkakaaria ja lippuja, joita oli joka ovella ja katolla. Nyt aiottiin nimittäin viettää kuningasparin häitä.
Kunpa vain kaikki suomalaiset Europa-matkustajat olisivat yhtä vakavaraisia!... No, te ette käyneet sitten Algierissa? Emmehän me miten, selitti Antti, kun täytyi vielä Rooma, Firenze ja Venetsia nähdä, siirtyä sieltä Wieniin, Budapestiin ja Pragiin ja tietysti vielä tehdä lyhyt huvimatka Harzin vuoristoon... No, nyt te tulette suoraan Berlinistä? kysyi Soisalo.
Sillä koskaan ei ihminen sido itseään niin lujasti kuin uskoo. Ensimäisen mallisi kanssa teit täällä asiasta pikaisen lopun. Olipa se oikea mestaritemppu, että pääsit satimesta, minkä sinulle viritin. Bravo! Katso, että pääset viimeisestä. Että pääset pois. Venetsia ei ole terveellinen. Semmoiselle miehelle kuin sinulle on maailma avoinna. Se on täynnä malleja. Kunpa olisit lääkäri!
Iltamessun aikaan, kun aurinko läheni taivaanrantaa, puhalsi mereltä viileä puuska luostarin puutarhan reheviin pensaisiin ja vei niiden puhki mennessään kukkastuoksua pitkin tyhjiä laguuneja, sitä hiljaista sisämerta, joka ympäröi Venetsiaa. Niin rikas on Venetsia rakennustaiteensa ja väriensä runoudessa että se sietää vihannuuden ja kukkien niukkuutta.
Tuo Rigo oli hänen paha henkensä Venetsia oli löytänyt hänet, Venetsia tulisi hänen saarelleen. Wrengle urkkijan perästä seuraisi koko joukko. Iltapuolen viistot auringonsäteet polttivat. Lämpö oli sietämätön. Kaikki oli sietämätöntä. Kirottu juttu, että hän oli ollut niin varomaton!... Saarta lähestyessään hän lepuutti airoa ja kömpi katoksen suojaan. Silmiä kivisti auringon heijastus.
Eikä häntä lainkaan haluttanut nyt osua ystävänsä näkyviin. Uupumaton tohtorikaan ei häirinnyt aavemaisen kaupungin unta tai kuolemaa. Koskaan ei Venetsia ollut Adelsvärdistä tuntunut niin ruumiittomalta kuin nyt. Hänen astuntansa jytisi koleasti pienten kaarisiltain poikki ja kapeiden, autioiden solien halki. Jokainen pieni, matala, likainen ovi oli kiinni, kaikki akkunat teljettyinä.
Adelsvärd selitteli eikä hänen tarvinnut muuta kuin antaa vihjauksia. Pikku Maria käsitti pian ja tarttui kohta asian ytimeen kovasti ihmetellen, mitä kaikkea toinen tiesi, ja itse sepittäen tähän satuun omia lapsenrunoja. Ja Adelsvärdille kävi kaikki taas uudeksi. Venetsia tuli lapsen ihailussa ja pelossa uutena kokemuksena hänen sieluunsa.
Nyt kun se on paperilla, tuntuu se joka suhteessa liittyvän Venetsian muistoon niin läheisesti, että aina kun sitä kaupunkia ajattelen, tulee samalla tämäkin mieleeni. Venetsia on kuolleiden kaupunki. Koetappa itse sinne matkustaa, niin näet, enkö ole oikeassa.
Terve hän oli, ruumiin ja sielun puolesta, vastapuhjennut kuin kansanlaulu. Kaihomielinen, rehellinen murheessaan ja hillityssä ilossaan. Venetsia valehteli! Venetsiassa oli jotakin, mikä ei valehdellut. Nyt se loisti näkyviin. Paisui suuremmaksi ja kirkkaammaksi.
Yhtenä kuukautena kansa kysyi, mikä hän on, toisena kuukautena hän oli levinnyt Italiassa kuin rutto. Venetsia ja Genua kuihtuivat, kun tämä mustapintainen, nälistynyt poika laski kätensä niiden päälle. Hän synnytti kauhua sotamiehissä taistelutantereella, hän voitti valtiomiehet neuvoskamarissa.