United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vakaana ja päättäväisenä astui everstiluutnantti Stålsköld kokoutuneiden keskelle, pyysi vaiti-oloa ja lausui: "Ennenkuin mitään päätöstä tehdään, on minun velvollisuuteni ilmoittaa herroille, että vankilan vartijasto on tehty kahta lukuisammaksi ja että minä olen sen päällikkönä. Turhaan olen koettanut päästä vapaaksi tuosta toimesta.
Kuitenkin tein minä minun velvollisuuteni, ja koska isäni jo lapsuudestani oli opettanut minulle paljon, joka minulle tuli nyt hyväkseni, niin oli ala-upsierini tyytyväinen minuun, ja kehui minua kenraalille, joka aina aika tavasta tiedusteli edistymistäni. Vihdoin tuli se päivä, jona minä pääsin nahka-pojasta oikeaksi sotamieheksi.
Kauimpana vaunun toisessa osastossa istui nuoren nuori ylioppilas, joka oli ujon näköinen ja koetti puolustaa oloansa seurassa itsepäisesti tutkimalla sinikantista luentovihkoa. Kuudentena olin minä itse; vaitiolo oli velvollisuuteni ja kansallisominaisuuteni. Näin saavuttiin ensin Inhan ja sitten Ostolan pienille asemille. Lyhyet pysähdykset. Ostolassa kuului ääniä junasillalta.
Niin, vaikkapa vanhempani olisimme langenneita olentoja ... ovat ne kuitenkin minun vanhempani, ja velvollisuuteni on tunnustaa ne siksi, vaikka en taidakkaan ilahuttaa, lohduttaa ja auttaa niitä." "Te ette siis hyväksy Annettea?" "En, minä en voi hyväksyä." "Sitten ette häntä rakastakkaan niin suuresti, kuin hän luulee."
Mutta toivoisin teidän pyytäneen minulta jotain, jonka suhteen kuuliaisuus ei olisi ollut liian helppo ollaksensa velvollisuuteni koetuksena. Minä en olisi voinut suuremmalla ilolla sitä luvata, jos olisitte pyytänyt minun lupaamaan etten milloinkaan nuorta ladya kosi.
Jälkeenpäin on hän monet kerrat minulle kertonut, mitä hänen mielessään liikkui tuona yönä, jolloin hän taisteli yhden elämänsä vaikeimmista taisteluista. Mitä on minun tekeminen? oli hän kysynyt itseltään. Mikä on tässä oikein, mikä väärin? Eikö velvollisuuteni kaikesta huolimatta ole julistaa maailmalle sitä, mitä pidän totuutena ja mikä on totuus?
Sanoessani tuolle rouva-raukalle, jonka kuva teillä on rippuva tuolla, minkä nimen hänen lapsensa oli saanut kasteessa, joka tapahtui Löytölastenhuoneessa, unhoitin minä velvollisuuteni, josta, pelkään, surkuteltavia seurauksia on tapahtunut. Tahdon puhua teille totuuden niin selvästi kuin saatan.
Jos mitä olet toivonut, niin olen, jos olen voinut, sen sulle hankkinut. Vaan minä ymmärrän, minä olen renki, ja sehän ei ole ollut kun velvollisuuteni niin tehdä. Jos olisin isäntä, silloin voisivat nuo ansiot olla jostakin merkinnöstä. Siksi olisi sinunki pitänyt oppia minua tuntemaan, että minä en eroita ihmisiä säädyn mukaan. UTRIAINEN. Niin toivonki; nyt sinun tunnen entiseksi.
"Raskas velvollisuuteni on ensiksi mainita että luoja on sallinut teidän herra isänne elämän päättymään Riston takaa-ajoretkellä, paikalla josta tähän liitetty piirros nimeltä ja tilasta tarkemmin selittää. Toivon kuitenkin että otatte tämän surusanoman, kuin lähetetyn kaikkivaltiaan kädestä.
Minä olen tehnyt enemmän kuin mitä velvollisuuteni olisi vaatinut minä olen alentanut itseni epäuskoisten edessä!" Hän meni, niska kankeana, ovelle. Silloin seisoi rouva Helldorf äkkiä masentuneen isänsä edessä. "Isä", lausui hän vapisevin äänin.