United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
No, ei mitään kohteliaisuuksia, pyydän... Tein ainoastaan velvollisuuteni ... mutta puhuaksemme nyt jostain hauskemmasta asiasta niin... Se minua ainoastaan kummastutti, keskeytti hänet Albert, kun tapasin hänet ja herra luutnantin melkein aikeissa ryhtyä kaksintaisteluun. Luutnantti punastui, mutta ei jäänyt kuitenkaan neuvottomaksi.
Hänen täytyy käräjihin, ja hänen oman anoppinsa, myllärin emännän, täytyy häntä vastaan todistaa ja käräjistä tunnustaa mitä hän hänestä tietää. Minä olen lautamies ja kylän hallitusmiehiä, minun on velvollisuuteni tätä ilmoittaa. En saata sitä kauvemmin kärsiä; minulle olisi siitä viimen edesvastaus.»
Mutta suuren synnin olen tehnyt siinä kohden, että murheeni tähden unhoitin ihmis-arvoni, laiminlöin velvollisuuteni isääni ja isänmaatani kohtaan ja rupesin tyhjäntoimittajaksi. Eräs lapsi olkoon se sanottu omaksi häpeäkseni on saanut minun paremmille tuumille. Voi! jospa se olisi minun Liddyni!" Tällä hetkellä tuli Liddyn pää näkyviin tynnyrin takaa, missä hän oli piiloitellut.
"Sanokaa minua laupeuttomaksi, tuomitkaa minua, halveksikaa minua enempi kuin ennen, minä en sentään mene pois ennenkuin olen velvollisuuteni täyttänyt", sanoi tyttö lempeästi, mutta vakavasti. "Mutta minä en tahdo ensinkään olla tekemisessä teidän velvollisuuden täyttämisenne kanssa.
Molemmat syyttäjät saivat astua esille; kuvernööri käski heidän puhua pelkäämättä: "Oikeus kaikille," sanoi hän kovalla äänellä, "se on minun velvollisuuteni. Ei yhdelläkään varkaalla, olkoon rikas tahi köyhä, ole minulta armoa odotettavana." Jumala on suuri ja pasha on oikeudenpitäväinen, kiljui joukko.
Koska prinssi vastasi vartioimisesta, niin läksin minä pois ja menin kasarmiin ilmoittamaan itseäni ala-upsierille. Hän hämmästyi, kun minä puhuin hänelle, mitä tapahtunut oli, ja lähetti kohta asettamaan uutta vartijata. Mutta prinssi lähetti heidät takaisin; nuorten vapaa-sukuisten herrain piti täyttämän minun velvollisuuteni, ja siitä päivästä saakka olin minä prinssin suosiossa.
Mutta minusta älkää huoliko; varokaatte omaa henkeänne, joka niin monille miljoonille on kallis ja jota ilman minunkin elämäni täällä ei olisi mistään arvosta." "Minun velvollisuuteni," sanoi Pietari, joka ihastui Martan viimeisistä sanoista, "vie minulta tyyni ajan.
"Mutta seppä vakuutti myös, että hän oli rehellinen porvarimies, joka ei ollut tehnyt mitään pahaa. Velvollisuuteni oli uskoa sitä, joka silminnähtävässä hengenvaarassa anoi apuani eikä niitä, jotka röyhkeästi tallasivat turvaksemme annetuita jumalallisia ja inhimillisiä sääntöjä". "Upseerin ei sovi esiintyä koukuttelevana asian-ajajana".
Velvollisuuteni vaatii minun pitämään huolta vanhasta, köyhästä äidistäni ja minä kiitän Jumalaa siitä armosta, jota Hän minulle jo kauvan on osoittanut." Tämä puhe vaikutti nuorukaisiin, paitse Rupperttiin, raaka veli vaan jatkoi tehdä muistutuksiansa eikä herjennyt, ennenkuin molemmat toverit uudestaan yhtyivät iloiseen nauruunsa.
Enkä olisi koskaan ennen, kuin nyt, voinut aavistaa, että herrasmaisuus oli todella siihen määrään syöpynyt koko minun olentooni, minuun, joka olin pitänyt itseäni läpitsensä »kansanvaltaisena» ja »vapaamielisenä». Niinkauan kuin oli kysymys vaan myöntämisestä, että minun velvollisuuteni oli asettua tasa-arvoiselle kannalle noiden ihmisten kanssa, oli kaikki selvää ja luonnollista.