United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
TOPIAS. Sinä klöntti, lurjus, juutas! Onko tämä viisaan käytöstä? Sinä pöllö! ESKO. Jos et olisi isäni, niin löisin sinua, vasten kuonoa minä antaisin; mutta että olet isäni, niin en suinkaan sitä tehdä tahdo. SEPETEUS. Ynseys kova! TOPIAS. Esko, minä sanon sinulle: katso, etten anna sinulle hääporsaita, jaa-a minä sanon sen. ESKO. Hääporsaita. Vihani rupeaa vähitellen kiehumaan.
AINA. Mä tuonain kävelin... Se oli vallan vasten kieltoas, Vaan siitä älä ole vihoissas. KILPI. Jos haastaisit tok' vähän välemmin. AINA. Kanarilintuin lensi häkistään, Sen tiedät. KILPI. Tiedän sen, nyt kerro vain Ja anna linnun mennä lentämään. AINA. Sen kanssa satuin salaretkelleni. KILPI. Sa salaretkelle! AINA. Niin vaan, mun vaariseni!
Mutta välistä on aina aselepoakin; silloin aallot hiljaa loiskivat rantaa vasten ja Aallottaren jälkiä näkyy illan loisteessa hienossa valkoisessa hiekassa.
No? sanoi Olavi, joka seisoi hänen vieressään puutarhan aitaa vasten ja katseli häntä. Soutelemaanko! Mennään vain, jos teitä haluttaa! Eikö oteta onkia mukaan? Niin, mutta todellakin! Ja voimatta pidättää itseään pyörähti hän kantapäillään ja juoksi keittiön kautta sisään valmistuakseen lähtemään.
Ei, ei, nuo metkut ja pirulliset juonet kuolleilla ruumiilla voivat pettää sotamiehiä ja kuninkaan upseeria vaan niitä viritetään turhaan semmoisia miehiä vasten, jotka ovat viettäneet elämänsä metsissä.
Kansa niitä milloin pitää ylen halpana, ettei kehtaa kirjoitusta vasten, eikä muuten herrasväen kuullessa laulaa, milloin taas luulee niitä jumalattomiksi ja pelkää tilintekoa.
Olemme kaikki tulleet Australiasta ja asumme täällä, Lontoosen tultuamme." Vasten tahtoani sulkeutuivat silmäni ja pääni vajosi uupuneena alas. Kaikki kauheat, katkerat sanat, jotka Stefan oli puhunut, tulivat yksittäin, verkalleen, vaan järkähtämättä takaisin; ja kummallinen läpitunkeva tuska, joka ei lakannut, pakotti sydäntäni.
Hetkittäin meni hän hiljaiseksi ja vaipui omiin ajatuksiinsa, kuulematta minua ja vieden tuontuostakin kätensä rintaansa vasten, ikäänkuin asettaaksensa jotakin tuskallista tuntoa. Näin kävellessämme kulki Harry Drake useita kertoja ohitsemme; hän oli aina se sama, räyhäävä ja esteeksi asti koikehtiva, niinkuin pyörivä tuulimylly olisi tanssisalissa. Petyinkö?
Tämä näytelmä määrittelee jo täydelleen Maeterlinckin tuotannon, etenkin näytelmien, perussävyn: olemisen arvoitusta selittämään ja ratkaisemaan on tuotu kuolema, olemisen salaperäisin ja tuskallisin asia; se vaikuttaa, että sanoja on vähän ja nekin lausutaan ikäänkuin sammaltaen ja hapuillen, jylhää taustaa vasten ovat liikkeet terävästi erottuvat ja jäykät, mutta yksinkertaiset ja luonnolliset, niitä on niukalti, ja ilmassa tuntuu olevan painostavaa tiivistystä ja tuskallista jännitystä, sillä jotakin ihmeellistä odotetaan.
Hänen sanansa tulivat yhtenä tulvana, hän lennätti suuttumuksesta hehkuvat sanansa hänelle suoraan vasten silmiä, hänen äänensä oli katketa, hänen katseensa poltti ja syytti vielä ankarammin kuin hänen sanansa. Mitään niin salamoivaa totuutta ei Knut ollut koskaan kuullut.