United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Semmoinen laki teidän pitäisi saada toimeen, opettaja, ett'ei näin suuria tyttöjä pantaisi enää kouluun, ainakin minulla on siitä hyvin vähä hyötyä." "Antakaa mulle neilikka," sanoi opettaja hellästi rukoilevalla äänellä Katille; tämä punastuen antoi hänelle kukkasen, jota hän innokkaasti painoi huuliansa vastaan ikäänkuin vastarakkauden merkkinä.
Enpä suinkaan, hän vastasi, sitä en minä voi vaatia. Ja hän pyysi, että äijä, periaatteilleen uskollisena, sallisi toisen olla muodostamatta mitään käsitystä myöskin hänen omasta olennostaan. Ukon silmät tuikahtivat: Siitä, olenko minä miellyttävä tai epämiellyttävä? hän kysyi. Niin, vastasi Johannes. Toivottavasti te ette vaadi minulta mitään vastarakkauden tunnustusta.
Niin oli siis käynyt, että hänen tunteensa häntä innoitti, että Ionen läsnäollessa hänen aatoksensa saivat kirkkaamman hehkun, että hänen henkensä tuntui herkemmältä ja näkyvämmältä. Yhtä luonnollista kuin oli hänen tunteensa yhtä luonnollista piti Ionen vastarakkauden olla.
Se oli nyt vaan pieni armollinen veljen viittaus erehtyneelle ystävälle, joka synnyttää vilpittömimmän vastarakkauden. Hän oli tähän asti uskonut itsensä hyväksi ihmiseksi. Paljoa paremmaksi muita. Hän oli rakastanut isänmaataan enemmän kuin moni muu. Uhrannut sille enemmän kuin moni muu. Harrastanut kansan sivistystä enemmän kuin moni muu. Uhrannut sille enemmän kuin moni muu.
Ensinnä ilmeni se noissa tunnetuissa oireissa, kun tekee mieli käyskennellä yksin, mieluimmin kuutamossa ja vastahakoisesti menee nuoren, kauniin ja silokuorisen koivun ohi piirtämättä siihen rakastetun armasta nimeä ... kun punastuu hänen katseestaan ja pakenee hänen lähettyviltään heti halutakseen sinne takasin ... kun surullisesti tutkii jokaista hänen liikettään ja tulkitsee jokaista hänen sanaansa, saadaksensa niistä ilmi jotakin, joka voisi herättää vastarakkauden toivoa ... kun sydämen taakkaa huojentaakseen hurjanrohkeasti kiipeilee runoilijaparnasson korkeimmille huipuille ja mittaa rakkautensa syvyyttä kyynärän pituisilla värsyillä.
Annoin hänelle kaksi langanpätkää tästä vyöstä, suljettuina mantelin kuoreen." "Ja otit hyvät maksot tietysti?" "Vastarakkauden lahjasta ei kukaan koskaan voi maksaa tarpeeksi. Kas, oikeasta kädestäni puuttuu kaksi sormea ja sentähden puuhaan itselleni kirjuri-orjaa, jotta hän kirjoittaisi muistiin ajatukseni ja toimittaisi oppini maailman tietoon."
Ja hän oli toivonut, että heidän välinsä vielä muuttuisi, että joku arvaamaton tapaus herättäisi nuorukaisen rinnassa vastarakkauden tunnetta. "Sinä olet vakaa päätöksessäsi lähteä?" tiedusti vielä vanha Nevalainen. "Niin olen", vastasi Juhana, "ja toivoakseni ette päätöksestäni pahastu". "En voi sinua kieltää lähtemästä", lausui Jaakko, lisäten: "Tuo, muijani, parasta olutta pöytään.
Kuinka hän muisti sen kerran, jolloin äiti hänelle oli selittänyt, että naisen suurimpia siveellisiä hairahduksia oli hänen halunsa hallita ja miellyttää miestä, hallita, miellyttää ja nauttia vallastaan silloinkin, kun ei voi vastarakkauden lahjaa antaa.
Tällä kertaa ei kuitenkaan puhuttu Doran asioista; ne olivat joksikin aikaa siirretyt syrjään, ja koko perhe, molemmat vanhat palvelijat siihen luettuina, pohti innokkaasti muuatta tapausta, joka vähän aikaa sitten oli sattunut; Lisbet oli rakastunut, eikä, kuten tavallisesti, toivottomasti ja fantastisesti, vaan todellakin vastarakkauden toivossa.
Siitä on esimerkkinä elämä Sjölahdessa, joka ei tosiaankaan ollut mitään erityisen romantillista. Ludvig Jägerskjöld rakastui, palvellessaan kaartinrykmentissä Pietarissa, sydämensä pohjasta erääseen nuoreen naiseen, Pietarissa asuvan rikkaan englantilaisen tyttäreen, ja sai osakseen neitosen vastarakkauden.