United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä pidät hänestä? Antti ei heti vastannut. Eikö hän ole hurmaava? Hurmaava? Hän? Kevytmielinen koketti hän on. On turmeltunut ja nautinto-himoinen. Kummallista minä kuuntelin tuota mielelläni. Hänen soimauksensa oikein hivelivät korviani. Mutta omatunto pakotti minua kuitenkin puolustamaan Agnesia. Kerroin kuinka ideaalinen hän ennen oli ollut koulussa.
Mutta kun poika ei mitään vastarintaa tehnyt, eikä vastannut mitään, vaan itki, niin hänen vihansa vähän asettui, ja hän veti pojan mukanaan tupaan, asetti hänen tulen ääreen ja tarkasteli häntä joka kulmalta sammuvan valkean valossa. Hänen mieleensä ei tullut panna enemmän katajia tuleen: hän ei milloinkaan pannut puikkoakaan tuleen muuta kuin itsensä takia!
"Onko tyttäresi kotona?" kysyi Manlius, vavisten kaikissa jäsenissä, ja kun vanhus ei paikalla vastannut, kertoi hän tuskallisesti kysymyksen: "missä on tyttäresi, Mesembrius?"
Vanhempiensa elinaikana oli emäntä käynyt useinkin syntymäpaikallaan, mutta niiden kuoltua harvenivat käynnit, kun ei veli moneen vuoteen vastannut vuoroansa. Syyksi teki sen, että kun hän asuu toisessa pitäjässä ja on matkaakin. Nyt oli hänen tyttärelleen Hiljalle tullut halu nähdä serkkujaan, ja tytär sai siten isänsäkin taipumaan.
Eikä Shemeikka enää itsekään tiennyt, mitä hän tahtoi. Marja ei vastannut. Minnekäs sitten? Takaisin kotiisiko? En ikinä sinne! huudahti Marja, hänestä irti tempautuen. Mutta minnekä sitten? Mihin hyvänsä! Lasket maihin, ehkä jonnekin osun. Itku puristi rintaa, mutta ei vielä päässyt. Saitko sitten jo tarpeeksesi matkasta minun kanssani? kysyi Shemeikka tehden äänensä moittivaksi.
Kun mieltäni painaa ajatus, että olen ehtinyt toimittaa niin sanomattoman vähän maan päällä, niin saan lohdutusta siitä, että sinä sen sijaan toimit sitä enemmän; ja täällä tahi toisessa maailmassa minä iloitsen sinun vaikutuksestasi ja onnestasi!» Stjernhök ei vastannut. Suuret kyynelkarpalot kierivät hänen poskiansa alas ja hän painoi lämpimästi Henrikin syliinsä.
Kaikki oli hiljallansa, ei mikään ystävällinen ääni vastannut hänen tuimiin huutoihinsa, ja katkerasti itkien heittäysi hän pitkälleen kylmään, jäätyneesen maahan.
Maisteri tuli vähän aikaa harhailtuaan hänkin pois. Samanlaista tuttavuuden tekoa kesti tästä lähtien melkein joka päivä. Maisteri tunkeutui Ellin seuraan kohteliaisuuksillaan ja kysymyksillään ja neuvoillaan. Neuvot koskivat etupäässä niitä kirjoja, joita hän näki Ellin lukevan. Saanko luvan kysyä, mitä kirjaa neiti lukee? Elli ei vastannut heti, ja maisteri kumartui lukemaan kirjan selkää.
Se mahtoi olla epäkunnossa, tai oli hänen kätensä epävarma, sillä kesti hyvin kauvan, ennenkuin hän oli valmis. Holt seisoi keskellä lattiaa ja katseli häntä pois kääntymättä. Vihdoinkin oli lamppu sytytetty. Knut istuutui sohvaan ja pani kädet ristissä pöydälle. »Nyt se on ohi, isä, he ovat poissa.» Holt ei vastannut; eihän siitä puhe ollut. Kesti hetkisen, ennenkuin Knut taas alkoi puhua.
Vähään aikaan ei kukaan vastannut, mutta sitten ääni, joka tuntui Vinitiuksesta tutulta, äkkiä virkkoi: "Ulkopuolella kaupunkia, Nomentanan portin takana. Hän läksi Ostrianumiin ... kaksi päivää sitten... Rauha olkoon sinulle, oi Persian kuningas!" Vinitius kohosi istualleen ja näki suureksi hämmästyksekseen edessään Chilonin.