United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää, Ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää, Ja ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa, Ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa. Hän sankareista laulaa, uroista Kalevan, Ja valon taistelusta pimeyttä vastahan, Hän neiden surman laulaa, mit' äidin lempi on, Ja pojan tuiretuisen kamalan kohtalon.
Pois on mennyt ystäväni Pimiähän maanpovehen, Muuttanut Manalan maille, Käynyt Kalman kartanohon. Jota ennen iltasilla Vuotin iltani iloksi, Kävin vastahan kujilla, Koska kuulin kulkevaksi. Tullut ei tyhjänä kotihin, Tuli täyellä venolla Veen. koiria venossa, Lintusia liiatenki. Joista äiti joutusasti, Keitti liemen kerkiästi; Ruoan runsahan rakenti, Laitti muille ja minulle.
»Kuka olet kylmä vieras?» minä kysyin, Hämmästyen nousten ylös vuoteeltain, Ja hän vastas: »minä kuolon enkel olen, Herran palvelja, nyt taivaan portahalt Alasastunehena sua saattamahaan Tuomiolle, sillä hetkes lyönyt on.» Niin hän lausui, mutta hänen sanomansa Läpi sieluin kauhistaen järähti; Hetken tuijottaen häneen katsahtelin, Hän mua katsahteli vakaast vastahan; Kuin kaks teroitettuu miekkaa, niinpä silmät Silmihiini tunkesivat ankarast.
Minä palvelen Callinaa, niinkuin olen palvellut hänen äitiäänkin, vapaasta tahdosta." Hän vei taasen päänsä tulisijan ääreen ja puhalsi hiiliä, joiden päälle hän juuri oli heittänyt puita. Sitten hän veti pois päänsä ja virkkoi: "Meillä ei ole orjia." Mutta Vinitius kysyi: "Missä Lygia on?" "Vastahan hän tästä läksi ja jätti minut valmistamaan sinulle aamiaista. Hän on tässä valvonut koko yön."
Vai etkö sä tuntenut, rinnassas miten silloin riemusi syys? Sa kuuletko laulua kummaa, joka lemmikin lehdiltä soi? Oli kerran neitonen nuori, joka kulki ja karkeloi. Oli kerran neiti, mi nuorna kevätpolkuja karkeloi, niin tulikin vastahan syksy ja sylinsä auki loi.
Vastahan nämä eilen toisensa ensi kerran näkivätkin Jämsän markkinoilla, niin että ei tässä tarvitse ollenkaan luulla rakkautta olevan, tässä pelissä." Rovasti kävi tuntuvasti hämille, kun ei ollut selvillä siitä, tekikö puhemies naittilaistaan pilkkaa, vai ymmärsikö hän rakkaudella jotain muuta kuin tavalliset ihmiset.
KOJO. Koska nyt sattumus meidät, paimenet, saanut on yhteen, Kumpiki parhaassa olevaiset ijässa ja kumpii Pohjolan myös sukua, hyvät laulahan, vastahan valmiit: Laulakahammepa ilmi nyt viisautemme niin tehnyt Mahtava Wäinökin on siis ei tyhmyyttä se liene.
Viivy vielä hetkinen, Vappu! VAPPU. Ei, kiitos paljon. Hääilosta olen tällä kertaa saanut tarpeekseni. Hyvästi vain kaikki. RISTO. Olipa sillä helkkarin kiire. Hääilosta saanut tarpeekseen! Vastahan se, tiedämmä, oikein alkaakin. Panepas polskaa, Janne taas, niin pääsemme tanssimaan. KATRI. Se oli hyvä sana. Tanssia meidän täytyy, että morsiamenkin poskille tulee puna.
Saksalaisen Seb. Münster'in saman-aikuisessa "Cosmographey" nimisessä teoksessa on näin kuuluva suomennos Isä-meidän rukouksesta: Isä meidhen ioko oledh taivahissa: pühettü olkohon siun nimesi: tulkohon siun waltakuntasi; olkohon siun tahtosi kuwin taivahissa nyn manpällä: meidhen iokapaiwen leipä anna meilen tänäpaiväne: ia anna anteixe meiden syndiä kuwin möe annamma meden vastahan rickoillen: ia älä sata meitä kiusauxen, mutta päästä meitä pahasta: Amen.