United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Juhaniako tarkoitat?" kysyi Antti. "Häntä. Sinun henkeäsi hän vaanii... siitä olen varma..." "Kumma mies", virkkoi Antti. "En ymmärrä lainkaan. Kun Varsankalliolla yhdessä tappelimme kuolemaa vastaan, lupasi hän itse ikuista ystävyyttä.
Yö kului, päivä alkoi nousta, ja sen ensimmäiset kultaiset säteet osuivat Varsankalliolla kuolemaan tuomittuihin miehiin. Aamuauringon heleässä valossa näytti miesten tila vielä surkeammalta. "Ei ole enää kuin viisi miestä kalliolla! Herra Jumala! Katsokaa!" Niin olikin laita. Kaksi miestä oli kadonnut. Hanna huiskutti huiviaan.
"Kuinka lienee. Antti arvelee hänen saaneen vian jo Varsankalliolla ... ja siitä alkaen se kävi viikko viikolta huonommaksi." "Niinpä saattaa olla ... ja onhan siinä suvussa ollut ennenkin päävikaisia", virkkoi saarnamies. Hartaushetki alkoi. Paksu-Ollikin oli taas liittynyt saarnamiehen valiojoukkoon ja aikoi seurata mukana etelään päin.
Hannan silmät leimusivat, posket hehkuivat, jalka oli varma... Hän katsoi rohkaisevasti Aukustiin, joka seisoi valmiina ratkaisevan hetken varalta. Hirveän pitkä silmänräpäys vielä! Hanna näki aurinkoa vasten kaksi miestä seisomassa Varsankalliolla. Ne olivat kuin haamuja, joita kuohut kastelivat... Lautta kiiti hirveää vauhtia suoraan kalliota kohti... Sydäntä kouristi, silmissä musteni...
Tätä olivat jotkut odottaneetkin, kun sellaisia oireita alkoi Juhanissa yhä tiheämmin näkyä. Varsankalliolla se vika jo tuli, pääteltiin. Siitä saakka hän on ollut erilaisempi... Iisakki seisoi pitkän aikaa miettiväisenä Juhanin vieressä kuusen alla. Sääli hänen tuli Juhania. Isäin pahat teot lasten päälle kolmanteen ja neljänteen polveen!