United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
RACHEL. Olettehan aina olleet meitä kohtaan hyvä. VARRO. Tosin olen koettanut saattaa taasen vähän vahinkoa takasin, sen olen tehnyt, ja peijakas! lupaanpa sinua lakkaamatta palvella kuin koira yöt ja päivät. RACHEL. Sitä en tahdo minä. VARRO. Mutta minä tahdon.
Kun siihen päästiin, missä paasipolun on alla aukko käydä ruoskittujen, Oppaani lausui: »Varro, että silmääs sattuisi muoto näiden muiden kurjain, sa joiden kasvoja et vielä nähnyt, kun kanssamme he samaa suuntaa kulki.» Portaalta ijäiseltä katselimme jonoa toista, meitä kohden käyvää, samalla tapaa raipoin rangaistua.
LIINA. Te, herra tohtori, olette mieheni paras ystävä, teiltä ei minun siis tarvitse mitään salata. Kaarlo on ollut hyvin häijy minulle tänään, vaikka on syntymäpäiväni. Hän ei rakasta minua enää, muuten hän ei voisi olla niin julma. Minä olen varma siitä, että hän rakastaa toista. VARRO. Ja te olette arvanneet kuka tuo toinen on? Niin, olen sen arvannut.
ANGELO. Se kuva on sanomattoman ihana ja hellä, mutta tässä ei voi tehdä kylliksi maalarin sivellin, vaan tarvitaan runoniekan sulkaa. VARRO. Aine onkin historjallinen, eikä soviteltu minkään eri taidehaaran mukaan. Mutta, hyvät herrat, se oli näky, jonka näin omilla silmilläni ja jota en unohda.
Haudan tuolla puolla Itkua ei ois. Varro! Päästön hetki Kerran kerkeää. Koska päättyy retki, Tuska herkeää. Suosi, hoida! Seuranäytelmässä Jämsän pitäjässä v. 1881 varoja kerättäessä suomalaisen teaterin kannattamista varten. Näytelmätaiteen vieno hengetär Oil keskessämme outo. Syöjätär Sen syrjään oilkin syössyt.
EDGAR. Se jalo Kent on, ystävänne. LEAR. Kirotut konnat, murhaajat te kaikki! Pelastunut hän ois; nyt ijäks mennyt! Cordelia, Cordelia, varro hiukan! Haa! mitä?
No Claudio, sinä tiedät mitä tarkoitan. CLAUDIO. Ihanata kuvaa, ansaitseva Michael Angelon siveltimen esineeksi. Mutta tietkäät, että Angelomme tässä on maalari myös. VARRO. Oletteko maalari, herra? ANGELO. Vähän, hyvin vähän.
VARRO. Sehän on mahdotonta! LIINA. Päin vastoin, liiankin totta, ja teitä hän vihaa. VARRO. Minua? LIINA. Niin, hän oli kuullut meidän keskustelumme eilen ja nyt on hän raivoissaan sentähden, että ilmaisitte hänen salaisuutensa. Hän kulkee ladattu revolveri taskussa ja on luvannut ampua ensin teidät ja sitte itsensä, jos vaan tapaa teidät täällä. VARRO. No, mutta, onko hän jo mielenviassa?
Niin uskoo hän, koska miellyttää häntä uskoa niin. VARRO. Jumalan rauha teille, hyvät ystävät! Eikös niin? CLAUDIO. Niin on. VARRO. Vallan niin! Kuinka on laitas nyt? Oletko jo saanut hieman lystiä? CANZIO. Minä en tahdo lystäillä. VARRO. Tahdo! Mitä tahdot sinä sitten? Ripustella huulta? CANZIO. Se ei ole tapani. VARRO. Kyllä minä sinulle tavat näytän, minä. CANZIO. Miksi ravistelette olkaani?
VARRO. Herra Angelo, saatattepa ihmetellä, että minä, vanha sotilas, lausun näin erään vaimon tähden. Mutta kuulkaat ensin: tämä vaimo murhasi minun oivan veljeni, Rachelin ja Canzion armaan isän. ANGELO. Rachel itkee. Antakaat anteeksi, ihana neito! RACHEL. Olkaat ilman huolta, mun herrani. ANGELO. Minä kutsuin takasin teidän sydämmeenne murheellisen muiston.