United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yön kaiken voimakkaasti kaikui Näin murhevirret ahkeraan, Vaan ylkänsä luo impi vaipui Ja siit' ei noussut milloinkaan. Syysluonto armotonko voitti Näin ihmis-elon kevähän? Kun kukka puhkes, päivä koitti Jo hallayö vei hedelmän. Vaan varro! Herran päivän tullen Saat kuulla kelloin kaikuvan, Saat kuulla täältä kutsutullen Ikuisen kevään koittavan. J. H. Erkko. Pesijä.
Mutta teidän kohtuullisuutenne se se on... VARRO. Ha, ha, ha! oikeinhan sinä taas alat kiivastua vaikka kyllä tiedät että minä täydellisesti myönnän sinun olevan oikeassa, vaikka itse en välitä enään elantotapaani muuttaa koska näinkin hyvin voin.
Olen pitänyt liian paljon huveista, ollut itsepäinen ja laiminlyönyt kotimme. Mutta tästedes tahdon koettaa tehdä parannuksen. Sanokaa herra tohtori, ettekö siis enää ole vihainen minulle? Oletteko antaneet anteeksi? VARRO. Aikaa sitte. Mutta rangaistukseksi siitä että käskitte ulos ovesta, saatte pitää minut täällä koko illan. LIINA. Minä käsken Katrin sytyttämään lampun. VARRO. Ei tarvitse!
VARRO. Niin, niin! vanhuus ei ole aina kunniaksi. Voisihan tuo pikku vesseli olla puolta nuorempi niin ... no kukapa sen nyt niin tietää, mutta luulen kumminkin että silloin ei Kaarlo, teidän mielestänne, tulisi liian myöhään kotio. Miksi niin arvelette? VARRO. Suokaa anteeksi niinkuin tiedätte niin tapani on aina puhua ajatukseni suoraan.
VARRO. Mikä häntä vaivaa? ANNA. Saman kysymyksen olen minäkin tehnyt, mutta turhaan. Pelkään hänen olevan kipeän enemmän sielun, kuin ruumiin puolesta. En enää tunne sisartani, hän on niin hermostunut ja herkkä ärtymään, ja samoin on miehensäkin laita. Pelkään, etteivät he elä oikein onnellisesti yhdessä ja kuitenkin tiedän, että he molemmat rakastavat toisiaan oikein sydämmestään.
Niin mikä sitten? Kahvia juomaan. Ah, kuinka uneliaalta sinä näytät. Ylös nyt! Anna minun olla. Jörö! Sopiiko noin kohdella rouvaansa. Varro, varro, minä sinua opetan. Hän alkoi kutitella. Elina, pois. Minä en ollenkaan ole sillä tuulella. Kiukkuiseksiko rupeat? Hän nauroi ja suuteli häntä. Roller käänsi päänsä syrjään ja teki happamen naaman. Hyi, kuinka epäkohtelias sinä olet.
Seuraavana vuonna, kun Fabius jo oli luopunut diktaattorin virasta, uskalsi malttamaton konsuli Terentius Varro, vastoin virkaveljensä, varovaisemman Aemilius Paulluksen neuvoa, ryhtyä taisteluun. Tämän voiton kautta pääsi Hannibal melkein koko Ala-Italian herraksi. Rooma osoitti onnettomuudessa jaloutensa.
CLAUDIO. Koettakaamme kaikki keinot, säästämättä viimeisiä voimia. RACHEL. Kaikki, kaikki tahdon tehdä mitä keksin ja voin. VARRO. Lyökäämme yhteen nämät kolme viisasta päätä ja puskekaamme vastaan vimmatusti. CLAUDIO. Koettakaamme ensin korskeata naista kohtaan mitä taidamme matkaansaattaa järkevillä sanoilla. Varro, tahdotteko käydä lähettilääksemme?
VARRO. No sitähän minä juuri sinulle sanoin, että muualla sinä hääräät ja puuhaat ja olet ihmisiltä suosittu, mutta et kotonasi voi mitään toimittaa perhe-elämäsi parantamiseksi, joka kuitenkin olisi kaikista tärkein. Sinä näyt kyllä tietävän epäkohtia, mutta et kuitenkaan tiedä syitä, josta ne johtuvat. Minä luulen, suo anteeksi, että sinä itse et rakasta kotia etkä puolisoasi.
Kuinka taisin astua tuon jalon, korkean temppelin pyhästä ilmasta tähän kuumaan masuuniin alas? Minä mieletön! CANZIO. Ken huutaa? MARIAMNE. Rachel, varro! RACHEL. Minä kirmasen, juoksen ja kirmasen! CANZIO. Rachel! RACHEL. Canzio! Ahaa! Nyt löydän sinun viimein. Mutta mies makaa. CANZIO. Kuinka on laitas, sisär? RACHEL. Joteskin hyvin. Mutta katselkaamme miestä, joka makaa purpuraisella vaipalla.