United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tietää Johanna sen kuin muutkin ... onhan hän jo täysi-ihminen!... Voi tässä hänelläkin alkaa sulhasia juosta yhtä hyvin kuin sinulla. Siunatkoon!... mitä sinä puhelet! Vai Johannalla!... Kaikkea vielä! Niinpä niin! juuri Johannalla... Varo sinä vaan itsesi, Mailiisa! ja laita sinä omat asiasi valmiiksi ... niin kauan kuin aika vielä on otollinen. Niin juuri!... samaa sanon minäkin.
Laki ei tuomitse syylliseksi ketään, joka ei ole tunnustanut, mutta missä asian todellinen laita on niin päivänselvä, sallii se, kuten sanoin, käytettävän keinoja itsepintaisimmankin pakottamiseksi tarpeelliseen tunnustukseen. Varo itseäsi!
Vyyhti sotkeutuu sotkeutumistaan, jatkoi V. muodostaen jo oikein gordialaisen solmun... Varo itseäsi Lejonborg!... Kaarle Juhanan säilä on yhtä terävä kuin Aleksanterinkin. Näiden sanojen murtamana vaipui Lejonborg tuolille istumaan melkein tajuttomana. Ei mitään naisten tapoja, kreivi! huudahti V. Teroita nyt silmäsi ja korvasi, ellet halua joutua iäksi mykäksi ja kuuroksi!
Katriinalla ei olut aikaa odottaa siksi, kuin puut suuriksi kasvaisivat, ja kun hän, Lentsin, Annin ja Fallerin lesken seurassa meni kotiinsa päin, huusi Maisu kyökistä vielä heidän jälkeensä: "Katriina, varo vaan, kun tulevalla kertaa meille tulet, ettet saa kummin virkaa". Tämmöinen nyt on kertomus Morgenhalden Lentsistä ja Annista.
Oh! rakas d'Artagnan, lausui Aramis, sekoittaen ääneensä hieman katkeruutta, usko minua, peitä haavasi tarkoin, kun niitä kerta saat. Vaikeneminen on onnettoman viimeinen ilo; varo ett'ei kukaan, olipa se kuka tahansa, pääse sinun huoliesi jälille; uteliaat ahmivat meidän kyyneliämme niinkuin kärpäset haavoitetun hirven verta.
Mene sinä tiehesi ja varo kuuntelemasta toisen kerran, varoitteli isoäiti ankarasti. Tukkapöllysi saat tällä kertaa anteeksi. Jonathan katsoi ovelle, mutta ei liikahtanut paikoiltaan. Minä en uskalla mennä pimeän vinnin läpi, tunnusti hän vihdoin matalalla äänellä. Näytä hänelle tulta, Anna Sofia, jatkoi isoäiti.
Sinä tammikuun aamuna kun Eljas lähti ulos kalalle omassa veneessään, kaksi miestä mukanaan, kuuli hän pimeässä äänen eräältä luodolta, juuri lahden suussa, joka nauroi pilkallisesti ja sanoi; "Kun saat viisisoutusen, niin varo silloin itseäsi, Eljas!" Monta vuotta kului kuitenkin ennenkuin Eljas sai viisihankaisen, ja hänen vanhin poikansa Bernt oli silloin seitsemäntoista vuotias.
"Heillä kyllä on rukiita", sanoi Antti, "ja niitä jauhamaan pyydetään sinua. Varo nyt vain noitaa; ei kukaan muu kuin hän ole antanut taikapalaa hieholle ja ajanut isoa lehmää suohon; ole siitä varma!" Nyt Vappu tuli takaisin. "Tuletko, Pekka, samaan matkaan?" "Tulen." Sitten he lähtivät yhdessä. "Lähdetkö ilman pyssyä?" sanoi Antti. "Ota tästä pyssy mukaasi, onhan siellä pyitä myllyn luona."
MAUNO. Varo vaan, ettei mene perintösi ennen pitkää samanlaiseen reikään. ROINILA. Mitä tyhjästä riidasta ja pitkistä puheista. Parempi kun aikanasi eroat meistä, Mauno, ja haet itsellesi toisen palveluspaikan. Sinä olet käynyt kopeaksi siitä syystä, että olet ollut liian kauvan talossa. MAUNO. Mitä? Ettehän vaan aiokaan minua kesken vuotta talosta ajaa? ROINILA. Ja miks'ei?
Siit' ohi ohjaa valjakkos, liki kaarra, ja silloin vaunuissas vasemmalle sa laiteeseen punossorjaan hiukkasen kallistau, hepo oikeanpuolinen vauhtiin vinhaan ruoskien kiihdä ja huutaen, höllitä ohjat, vaan vasen ohjaa niin liki maalia, ett' ihan on kuin syrjää tuon kiven pyyhältäis napa pyöräsi sorjan; Vaan varo, merkkiä koskettaa älä anna sen, ettei vaunusi murskautuis sekä vammautuis hevot sulta; riemu se ois kerakilpaajain, häpeäksipä sulle.