United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta miksikä sinä punastut?" sanoi hän viime sanat pilkallisesti. "Enhän minä punastu", sanoin, ja lisäsin niin pilkallisesti kuin se minulle Ellin nimen kuultuani oli mahdollista: "Ahaa, kyllä käsitän! Sepä taitaaki olla vallan romantillista, joku onnettoman rakkauden historia varmaanki. Kertokaahan se minulle! Minä lupaan, etten siitä ikinä virka kenellekään. En Leena!
Mutta katso! siitä ei tule mitään, vaikka äite ja koko mailma sitä tahtoisi, kun en minä tahdo. Mutta mikä se on, ku liikkuu tuolla etäällä. Se on varmaanki koira, jonka jäljet näin äsken! No tule tänne, kuuletkos! Hän, niinkuin minäkin, ei tahdo!... Herra, minun luojani! se on susi, jota niin kauan olemme hakeneet!"
Nyt kerrotaan yleensä, kuinka Anna ja Tapani ovat pari vuosikymmentä käyttäneet luvattomia yhtymisiä Järvimaan takalolla ja nyt kun Anna on leskenä, kulkee Tapani mitä inhoittavimpia tarkoituksia varten Annan kotona..." "Kirotut konnat, varmaanki on Anna ripissä tunnustanut noille villiläisille tuon tapauksen järven rannalla..." "Nyt sanot sanan, jota en laisinkaan ole tullut ajatelluksi.
Sven Duuvan isä kersantt' olj ja virkaheittona, Olj sodass' ennen viimeistä, jo silloin vanhana; Maatilkullansa eli nyt, sai siitä leipäsen, Häll' yhdeksän olj lapsia, ja nuorin heistä Sven. Jaella liekö järkeä ukolla ollunna Tarpeeksi tälle joukolle, ei siit' oo tietoa; Hän vanhemmille varmaanki olj liiaks antanut, Kun viimesyntyneelle häll' ei antaa piisannut.
Johonki määrään on hän sen voinut tyydyttää äidin rakkaudessa Elliä kohtaan. Mutta nyt on Elli muuttunut umpimieliseksi ja salaperäiseksi äitiäänki kohtaan. Ei siis Annalla ole ollut mitään takeita siitä nauttiiko hän edes ainoan lapsensa rakkautta. "Tämä rakkauden puute on varmaanki tehnyt hänen sydämensä autioksi erämaaksi, vaikka Anna parka ei ole voinut eroittaa omaa sydäntänsä maailmasta.
Leski tottui kantamaan hänelle tapahtunutta onnettomuutta hiljaisella kärsivällisyydellä ja hän siunasi rukouksissaan Aumolan väkeä, joka häntä niin jalomielisesti muisteli hänen onnettomuudessaan. Joskus leski kävi Aumolassa ja nähdessään tyttärensä, jonka nimi Suoma oli muutettu Valpuriksi, hän itkien siunasi pienokaista, sanoen, että niin hyväsydämmiselle äidille varmaanki kasvaisi oiva tytär.
Se eripuraisuus, joka oli ollut hänen ja äitini välillä, oli jo vallan kadonnut. Hän toi joka päivä meille vähä maitoa; jota ainoastaan äitini nyt enää taisi nauttia. Tauti oli varmaanki kova, sillä minä nä'in surulla hänen kärsivän sanomattomasti.
Lienen varmaanki näyttänyt sangen sairaalta ja väsyneeltä, sillä kun pappi ylipäästä, minusta, alkoi kysymyksiänsä, hän vaikeni kesken katsannolla, kuin olisi hän tahtonut kysyä, mikä minua vaivasi. Minä vastasin oikein ja pään nyykkäyksellä kääntyi hän Susannaan, joka seisoi siinä ristissä käsin, itkeentynein silmin ja kysymystä odottaessaan vaaleana jännityksestä.
Minä toivoisin, että jättäisit minun nyt rauhaan!" sanoi setä Juho, nähtävästi väsyneenä ja kauhistuneena veljensä iljettävistä vehkeistä. Lauri lähti nyt toivotonna pois setä Juhon kamarista. Ensi aikoina tuon keskustelun jälkeen, näytti hän alakuloiselta ja tuon alakuloisuuden synnytti varmaanki pettynyt toivo.
"Sinulla on varmaanki, lapseni, ollut rattoisa ilta", sanoi Helena, "ja siinä tapauksessa minäki olen tyytyväinen, sillä sun ilosi on myös minun iloni". "Rakas äiti", sanoi Valpuri. "Parhaiten viihdyn minä kotona isän ja äidin seurassa". "Kiitetty ole Jumala, joka minulle olet suonut niin onnellisen kodin", lausui Helena sydämensä syvyydestä.