United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koski: Ei sellaiset temput minua auta. Ne ovat lapsia varten. Tuulos: Mies, jos teidän äitinne muisto on kallis, niin rukoilkaa Jumalaa, joka oli hänenkin ainoana lohdutuksena. Rukoilkaa, rukoilkaa, vaikka ette uskoisikaan, rukoilkaa siksi, kunnes uskon valo koittaa sielussanne, ja se koittaa viimein, se on varma, niinkuin Jumalan olemus on varma ja luja. Minä olen niin kurja.
Yksi puoli on siis varma, itsesi suhteen olet asiassa selvillä. Mutta, voi minua tuhmaa ajatuksineni! Mitenkä voin ajatella olevani yksin maailmassa ilman Damia? Enhän ollenkaan ole yksinäni: Dami on minun ja minä hänen. Ja Damille olisi parempi olla isän hoidossa; se hänet elähdyttäisi. Mutta mitäpäs sinulla on toista tarviskaan? Etkö voi itse pitää hänestä huolta, jos vaaditaan?
»Kaunis hänestä vaan tulee, se on varma, kaunis kuin kukkanen», sanoi Eevi kumartuen kätkyen puoleen karkoittaakseen kärpäset pienoisensa kasvoilta. »Mutta», jatkoi hän sitte, »mene nyt, Maija, kahvia keittämään, että on kaikki valmiina, kun pastori tulee rippikoulusta.» Kupit olivat pöydällä ja Maija oli juuri kahvipannunkin viereen asettanut, kun Heikin askeleet kuuluivat etehisestä.
Te ette ole vielä tulleet elämänne tienhaaraan, te ette tiedä ettekä kenties tule koskaan tietämäänkään, mitä ovat elämän taistelut. Iloitkaa te vain, naurakaa, lyökää palloa lupapäivinä ja nukkukaa lapset! Minä en nimittäin ollut ollenkaan varma siitä, rakastaako hän minua. Yksi todistus minulla tosin oli, ja se oli jotenkin hyvä: en tiennyt, että hän ainakaan rakastaisi ketään muutakaan.
BERTHA. Tahdon, tahdon kyllä, mutta HAMARI. Mutta sinä odotat ensin kuinka asiat tulisivat muodostumaan. Eikö niin? BERTHA. Mitä sinä sillä tarkoitat? HAMARI. Kuule, minä sanon vielä etten ole mustasukkainen. Sinä et ole vielä ihan varma ihailijastasi, ja sen vuoksi sinä BERTHA. Kuinka sinä uskallat ! HAMARI. Elä nyt näyttele, vaan kuule mitä minä sanon.
Ja sentähden olikin Kalle varma asiassansa, hymyillen hän vain sanoi: Ei siitä Mari mitään tule, että vuohi putoo. Silloin oli Mari niin äkäinen, ja katsoi Kallea ja hänen nelijalkaisia tovereitansa niin tuiman pistävällä silmäyksellä, että paimen huusi paimenettavansa luoksensa ja lähti pois.
Hänen palvelijansa ei ollut vielä silloin palannut. Kun hän ei voinut lähteä huoneestansa, täytyi hänen antaa asiansa meidän toimitettavaksi. Entäs sitten? Sen sijaan että olisin pannut sen postiin, joka ei koskaan ole oikein varma, käytin hyväkseni erään palvelijani menoa Pariisiin ja käskin hänen viemään kirjeen herttuattarelle itselleen.
Minä nimittäin tahtoisin antaa Jaakolle muistoksi suuremman rahalahjan, mutta en ole oikein varma, milloin se parhaiten sopisi. Nyt se huojentaisi hänen vaivaansa, kun hän asuntoansa rakentaa, mutta tekee sekin hyvää, että ihminen oppii luottamaan omiin voimiinsa.» »Anna lahjasi vasta toiste, se on minun neuvoni.
Luuletko sinä todellakin, että sinä saat Annin vaimoksesi? Andrei. Olen varma siitä. Juhana. No, silloin sanon sinulle suoraan ajatukseni. Muistatko sinä laisinkaan, kuka mikä sinä olet? Muistatko enää, ett'et kuulu meidän luterilaiseen kirkkoommekaan?
On aina vakaa mieles, aistis varma ja sanas suora; aina suuruuteen sä kiinnyt, niinkuin itses, tunnet sen. PRINSESSA. Tät' älä imarrusta suurinta jalohon pue vaippaan ystävyyden! LEONORA. Vain ystävyys voi oikein ymmärtää ja tuntea sun arvos kokonaan.