United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Henkesi luodut Uudistelee: Kun sulo lempes Maan yli huokuu, Kuoleman varjot Pois pakenee. Maammekin silloin Yön, lumivallan Kahleista nousee Kukkimahan; Siunaus silloin Virtoina vuotaa, Päivänä paistaa Maailmahan. Talviyön kahleet Kansakin katkoo, Henkensä voiman Herra kun suo: Saa valo voiton, Rakkaus vallan: Niin jalot urhot, Kuin kukat, luo.
Tuileriesin kastanjapuiden tummat varjot heidän ympärillänsä huojuivat hiljalleen kuin löyhyttimet ja ylhäällä taivaalla syttyi muutamia tuikkivia tähtösiä.
Joulu-yönä yksinään paleltui neljä sataa miestä; moni menetti jalkansa ja kätensä. Hevoset kuolivat; ihmiset olivat sairaina ja näöltään kuin varjot. Mutta kaupungissa oli hätä vieläkin suurempi. Herttua tuon tiesi; siitä hänen yksipäisyytensä.
Sen sijaan Varikset, korpit, sääsket päämme päällä Nyt leijuu, alas meihin katsoin niinkuin Saaliisen sairaalloiseen. Niiden varjot Kuin pahan enteen taivas on, jonk' alla Väkemme makaa hengen hieverissä. MESSALA. Tuot' älkää uskoko. CASSIUS. Vaan puoliks uskon. Nyt mieli mulla raitis on ja valmis Lujana kestämähän kaikki vaarat. BRUTUS. Juur niin, Lucilius.
Kuolleet huusivat: 'oo Kristus! eikö löydy yhtäkään Jumalaa? Hän vastasi: 'ei yhtäkään'. Kaikki varjot rupesivat kovin värisemään ja Kristus lisäsi: 'minä olen liidellyt ilmojen läpi, kiitänyt kautta aurinkojen, eikä sielläkään ole yhtään Jumalaa.
Istun rannan kuusen alla, päivä mailleen laskeutuu, Aallot laulaa kehtovirttä, kunnes silmät sulkeutuu, Kaikkialla hiljaisuutta, ilta vitkaan hämärtyy, Kummat varjot, oudot aaveet sielun silmään ilmestyy: Hurmerusko äkkiänsä taivon synkän punottaa, Tykit paukkaa, säilät säihkyy, haavan saaneet voivottaa, Torvet soipi, hevot hirnuu, sinkoo hiekka tanteren, Kunnes sauhuun peittyy kaikki, lasken verhot yöhyen.
Kohtalo! nyt sun Kanssas taistelun Selvän teen, nyt taistoon sinut Haastaa tahdon lyö, jos voit sä, minut! Kohtalo ei saa Miestä musertaa! Kohtalons' on herraks luotu Mies, ja työ on siihen keinoks suotu! Lunta tuiskuaa. Ruusut raukeaa. Mutta kerran kevät koittaa, Taivas seestyy, valo varjot voittaa! Terve, nurmi nuori, vihanta! Terve, järven laine loistava! Terve, kukkaset!
Iltapäivän aurinko oli vieraisilla metsäisen kukkulan rinteellä. Loitommille puiden lomitse kättä pisti tai silmää vilkutti, lähimmät lämpimään syliinsä otti. Koko rinne riemuitsi. Suvituuli kertoili tarinoitaan etelän mailta. Kuinka siellä puut ovat kumman pitkät, kuinka metsä katveikas, lämpöä maassa, välkettä puussa, ihmiset tummat kuin varjot, tulta silmän tuikkehessa.
Alroy astahti nääntyvältä ratsultansa ja, hypähtäen viimeisen vihollisen mustan ratsun selkään, hyökkäsi taas taajimpaan taisteloon. Yön varjot laskeusivat maahan, pauhina vaikeni vaikenemistaan, vainomus taukosi. Muutamat onnettomat Mahomettilaiset, jotka olivat nousneet satulastansa ja lähteneet piiloon raunioihin, löydettiin sattumalta, vedettiin esiin ja surmattiin.
Alkaa laulamaan. Oi, ällöspä surko, ett' kultas on pois! Ah, kaunis on lehtosen kaiku. Hän saapuvi jällen, se luuloni ois, Siis poistaos katkera haiku. Taas synkeät varjot sa haihkuvan näät, Taas aurinko armas on muuttava säät; Ah, kaunis on lehtosen kaiku. Hän saapuvi jällen, se luuloni ois! Ah, kaunis on rantasen raiku! Oi laulaos, lintuni, murhehet pois, Ja aaltoni toivoa kaiku!