United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ajatelkaa", sanoi hän hymyillen eräänä päivänä minulle, "että rva Cauer ja minä olemme ruvenneet kutsumaan miestäni "kiihoittajaksi", sillä niin äärettömästi hän vaatii meitä erityistä, radikaalista naisasialehteä perustamaan." Sinä samana syksynä syntyikin sitten tuo vapaamielinen "Die Frauenbewegung" niminen lehti, jonka päätoimittajana rva *Minna Cauer* aina siitä asti on ollut.
Lienenkö vapaamielinen vai mikä muu, sanoi hymyillen Nehljudof, joka aina ihmetteli, että kaikki lukivat häntä johonkin puolueeseen ja vaan sentähden pitivät vapaamielisenä, että hän sanoi kaikkia ihmisiä tasa-arvoisiksi tuomioistuimen edessä, piti pahana ihmisten rääkkäämistä ja lyömistä yleensä, ja erittäinkin niiden, joita ei vielä oltu tuomittu.
JUSSI. Mutta tämähän on vallan toista, mamma. »Nuori Suomi» on vapaamielinen. Siinä saan kirjoittaa aivan oman vakuutukseni mukaan. Katsella asioita omalta kannaltani. Ei, tämä on tykkänään toista! ELISABETH. Vapaamielinen, sanot? Se on sitten niitä lehtiä, joita pappa juuri vastustaa? Niitä epäkristillisiä? JUSSI. Ei, mamma pelkää suotta.
Rajoittamattomana duuman varojenmyöntämisoikeus koski vain kansansivistystä, valistuksen edistämistä ynnä sensukuisia aloja, joiden kehittämistä valtion kustannuksella siihen asti aina vapaamielinen sanomalehdistö oli halunnut, eikä virkavalta.
Eräs esittelijäsihteeri hm! antoi minulle lisää rahaa, sitten Erkki vapautti minut hänestä. Erkki on niin uljas ja innokas työmies, raitis ja vapaamielinen. Juo Bollsia, niin tulet järkiisi. Rouva Annette. Puhukaa te jotain älykkäämpää. Tuo Nanna puhuu kuin papin rouva pääsiäisenä. Vaan jos häiritsen niin. Minun rakkauteni on kyllin varmalla pohjalla ett'ei sitä kukaan voi häiritä.
Arvattavasti mietiskeli hän, mitähän hänen isänsä sanoisi tuommoisesta lorusta? Hänen isänsä kyllä oli aatteiltaan vapaamielinen, mutta aina hän lausui paheksuvansa nuoria ja hurjia intoilijoita, jotka repivät pois, mitä vanhaa on, osaamatta kumminkaan panna mitään uutta sijaan. Semmoisia sanoi hän "maailman parantelijoiksi" eikä lainkaan suosinut heitä.
Se oli suuri helpotus Chantebledin asukkaille, sillä tuo pahantapainen poika ei rohjennut näyttäytyä siellä. Oltiin tietävinään, että molemmat nuoret olivat asuneet jossakin Pariisin etäisessä kolkassa, epäiltiinpä sitäkin, että vapaamielinen Ambroise oli auttanut heitä rahoilla.
En sitten kuin hänen edellisessä avioliitossaan... Niinkö? Onnettomat perheolot ehkä? Tjah! Miksi sitä nyt tahtoo nimittää... Hänhän oli nainut jonkun aktriisin, jonkun tuollaisen, te ymmärrätte, kevytjalkaisen... Minä ymmärrän. Täydellisesti. Sitäpaitsi aivan maatiaisen... Mitä lempoa? Eihän sitä sentään, vaikka olisi kuinka vapaamielinen, voi seurustella karjapiian kanssa! Ei luonnollisesti.
Kun Pariisissa v. 1829 perustettiin eräs uusi vapaamielinen aikakauskirja nimeltä Revue de Paris, kääntyi sen toimitus melkeinpä ensimmäiseksi Mériméen puoleen saadakseen tämän suositun salonkikirjailijan avunantajoihinsa liitetyksi.
Hänen itsenäinen, vapaamielinen henkensä ei pitänyt lukua aikakauden etuluuloista; papiston mielipahaksi otti hän seuraansa arabialaisia oppineita ja suojeli kirkon vainoamia sarasenilaisia, jopa itsekin näytti itämaiden elämään ja tapoihin mieltyneeltä.