United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuli vaan olla varovainen ja viisas, valmistaa ensin vähitellen ja sitten isän hyvällä tuulella ollessa äkkiä tehdä rynnäkkö. Sillä tavalla he aina menettelivät, kun tahtoivat jotain perille viedä, ja harvoinpa sattui, etteivät onnistuneet. Hannallakin oli eräs salainen toivo, mutta ei hän vielä uskaltanut siitä vanhemmille mitään puhua.
Sietäisi niiden muassa lähettää terveisiä vanhemmille, mutta eipä hänellä toisekseen ole niille mitään sanomista. Hän päätti heittää sen tuuman sikseen ja meni perille päästyään ensiksi tapaamaan Reittua puhutusta paikasta. Aamusta päivin oli tämä siellä uskollisesti odottanut. Laaran nähtyään luuli hän kohta muitakin näkevänsä ja kysyi: Jäljellekös Miina jäi?
Lasi kädessä koetti jokainen tunkeutua ruokasalin jommallekummalle ovelle, takimmaiset kurottautuivat nähdäkseen ja kuullakseen; sitten oli päästävä kilistämään morsiamen kanssa, joka itki, ja sulhasen, joka yhä mietti perästäpäin hän tunnusti, että siihen häneltä pilautui toinen puoli koko päivästä sitä, miten selviytyisi niistä kahdesta puheesta, jotka hänen oli pidettävä, toinen vanhemmille ja toinen morsiustytöille.
Heillä oli mukanaan kimppu näädännahkoja, jotka he olivat saaneet Kuusivuorella ollessaan ja jotka he aikoivat myydä soveliaan tilaisuuden sattuessa. Olisihan siitä vähän kuin tulijaista vanhemmille, jahka nämä tavattaisiin.
Ainoastaan Elsan vanhemmille minun täytyi sitä ilmoittaa sinä iltana, jona anoin heiltä tytärtänsä; muutoin eivät olisi mulle antaneet lastansa, sillä he pitivät minua köyhänä.
Kun majuri sai suunvuoroa, kysäsi hän ivaillen Annan vanhemmilta, jotka yhä ällistyneinä seisoivat äänettöminä: "Onko teillä mitään vastaan, jos minä kihlaan tässä kaksi nuorta huppanaa toisiinsa?" Nyt selkesi vanhemmille asia, he vastasivat: "Tehköön itse kuinka tahtovat. Jumala siunatkoon heitä ja teitä, herra majuri!"
Viion leskikin hymähti ja yltyi kiittämään Montineja ja toivotti heille Jumalan siunausta, iankaikkista hyvää ja ajallistakin onnea. »Minkään maallisen tarpeessa he eivät olekaan, vaan suokoon Jumala, että he näkisivät iloa lapsistaan.» »Joo, sehän se olisi hyvä asia, että lapsista tulisi vanhemmille iloa», sanoi emäntäkin. »Ottakaa lisää teetä», käski Viion leski.
Lääkärillä oli aluksi mitä parhaimmat toiveet taudin pikaisesta parantumisesta, varsinkin kun Ainolla oli harvinaisen vahva ruumiinrakennus. Mutta pian tuli hän levottomaksi ja huomasi velvollisuudekseen ilmoittaa vanhemmille, että tauti oli tuimentunut. Hämmästys, melkein toivottomuus valtasi heidät, luonnatenkin isän.
Sen päätyttyä annettiin lapsille rusinoita ja piparkakkuja, vanhemmille sitävastoin kahvia, joka kuningas Fredrikin aikana oli alkanut tulla jotenkin yleiseksi Ruotsin kaupungeissa, mutta jota vielä katsottiin niin kalliiksi ja erikoiseksi Suomessa, että sitä käytettiin vain varakkaissa taloissa ja juhlatilaisuuksissa.
Hän puhui ylioppilaan pyhistä velvollisuuksista mikäli hän ne oli käsittänyt, puhui valosta ja vapaudesta, kansasta ja isänmaasta. Hän lausui kiitoksensa koululle ja kodille, vanhemmille, opettajille ja tovereille.