United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Käsketin sinun tänne; sanotaan sinun lähtevän kaupunkiin?" "Niin olen aikonut". "Mitä, Jumalan tähden, sinä sinne taas menet?" "Sinun ei tarvitse niin tarkkaan tietää minun asioistani". "Minä aavistan, että jotakin on taas tekeillä, koska tuo ilkiö on ollut meillä yötä". "Kuka ilkiö?" "Valvoherra". "Et sinä tiedä mitä puhut; hän on parhaita miehiä maan päällä".
Maakunnassa kutsuttiin häntä "Valvoherraksi" ja tuon nimen sai hän siitä, että hän, kun ihmiset pyysivät häntä asioitansa ajamaan, sanoi: "kyllä minä valvon, kyllä minä valvon". Oliko Valvoherra rikas, kun hän oli saanut noin suuren vallan tyhmien ihmisien ylitse ja kun hänellä oli niin isot tulot?
Heti kartanolle päästyä, hyppäsi eli oikeimmin kömpi Valvoherra ylös lautamiehen omasta, karhun nahkaisilla peitteillä peitetystä ajo-reestä. Hän mennä kolusi suoraan lautamiehen kamariin, sillä olipa se ennestäänkin hänelle tuttu paikka. "Ahaa! Täälläpä sinä, veli, istut, vaaleana ja kalpeana juuri kuin olisit pitänyt oikein pitkän paaston ja syönyt pari puolikkoa hapantakaalia etikan kanssa.
Sen siaan kuin piika-tyttöä oli illalla kitistetty pois kamarista, kutsuttiin hän nyt sinne. Lautamies antoi hänelle käskyn, että hänen tulee siivota kamari, Valvoherran vaatteet ja vuode. Tytön täytyi totella, vaikka sydäntä ellosteli ja nostatti. "Korjaa nyt, piikani, vaatteeni ja sänky hyväksi, niin minä annan sinulle juomarahaa", örisi Valvoherra tytölle.
"Illalla sanoitte minun olevan omiani koirien ja sikojen hoitajaksi; kuka olisi saattanut uskoa teidän olevan niin profeetallisen, sillä olenhan nyt oikeassa työssäni", sanoi tyttö kekseliäästi. "Kas saakeli, kuinka nenäkäs jo noin nuorena! Sinusta tulisi kelpo kasvatuksella oiva ihminen. Koe nyt vaan puhdistaa, niin saat juomarahaa", sanoi Valvoherra hänelle.
Kanniaisella oli elämä ollut kauan aikoja hiljaisempaa, eikä kaukaan aikaan oltu talossa nähty Valvoherraa eikä muita renttuja, ja kylässä ihmeteltiin tuota elämän muutosta. Eräänä iltana käski lautamies poikansa, Juhon, joka nyt oli jo kohta täydessä miehen ijässä, tykönsä ja sanoi hänelle: "Tiedätkö sinä missä Valvoherra asuu?" "Tiedän", vastasi poika. "Hyvä!
"Mies toinenkin, vaikka lujakin, ei jaksaisi minun nykyisessä tilassani olla iloinen", sanoi lautamies. "Mikä, hiton nimessä, sinua sitten vaivaa?" kysyi Valvoherra. "Voisitko minua auttaa? sinä hiton henki, puna-harjainen käärme", sanoi lautamies omantunnon tuskissaan. "He-he-he-hee! Kunniani kautta!
Kuulithan tyttö-hupakko, mitä lautamies sanoi, tottelepas ja mene kiireesti pois, kanojasi ja porsaitasi ruokkimaan ja koiran koppelia siivoamaan; semmoinen työ on parhaiksi semmoisille nassikoille kuin sinäkin olet, eikä tyhjä nuuskiminen ja urkkiminen miesten toimista ja puuhista. Koreasti nyt ulos vaan", lirisi Valvoherra tytölle. Tyttö seisoi vielä ovipielessä. "Hyvän nimeni kautta!
Kaikki oikeat ihmiset kammoivat nyt jo Kanniaisen elämää, eivätkä käyneet talossa vieraina, mutta sen enemmän nähtiin kumminkin Kanniaisella vieraita. Valvoherra oli talossa pöntiönä, ja kaikki juopot ja roistot, läheltä ja kaukaa, saivat Kanniaiselle tehdä pesänsä. Viinaa kannettiin kylästä, kun talosta loppui ja juotiin viikkokausia yhteen pyllyyn.
Ei, rikas ei hän ollut, sillä hänen punainen partansa ja tuhkaharmaa naamansa veti niin paljon, kun hänellä oli "paloviina ostamisessa", niinkuin hän itse usein sanoi. Semmoinen mies oli Valvoherra, ei parempi eikä pahempi. Hän oli viime aikoina usein oleskellut Kanniaisella ja tuohon vierastelemiseen lienee hänellä ollut useamman laatuiset syyt.