United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lapset ovat vähäisien kirkko-enkelien näköisiä niin pian kuin vaan tullaan Valdemarsborg'in tiloille. Se ilahuttaa minua. Niin, sen voi nähdä, että he voivat hyvin; mutta jos isän rahakukkaro voi yhtä hyvin, on toinen kysymys. Kuinka paljon on isällä Valdemarsborg'ista? Enemmän kuin minä tarvitsen. Anteeksi, isäseni, lausui poika surkuttelevalla naurulla; kaikki, mitä voidaan saada, tarvitaan.
Juuri kuin Mayn putoo Rheiniin Koblenz'in luona, niin puuttui notariuskin puheesen, koskeva neiti Julianan testamenttiä ja sen lisäyksiä, jotka olivat avattavat, siinä tapauksessa, jos kreivi Olivesköld Valdemarsborg'ista kuollessansa jättäisi jonkun pojan jälkeensä: "eräs, hm, kummallinen ehto, koska hänellä todellakin on poika". Sinä muistat kai hänet, nuoren kreivin, joka...
Minä kiitän; minä tahtoisin todellakin olla ensimäinen, joka onnittelisi herra kenraalia kauniista Valdemarsborg'ista, semminkin, kun jokainen isänmaatansa rakastava ei voi toivoa muuta, kuin että tämä kartano tulee voimallisiin kouriin. Noita molempia herroja häiritsi patruuna Anton, joka, viheriällä nauhallansa koreiltuna, lähestyi.
Ei herra paruuni, se ei tulle minun syykseni, jos minä saan kartanon, jota minä todellakin aavistan, koska muuten olisi muutamia yleisiä perustajia, ja että tehdä niitä lähes kaksisataa vuotta jälkeen kuolemansa olisi jotenkin aivan kummallista... Ei jatkaakseni minun ystäväni eivät ole saavat lähteä Valdemarsborg'ista nälkäisinä.
Niin se on kieltämätöntä Feliks on niin hänen näköisensä, että me saatamme antaa tuon isän pienen valokuvan tulla tänne Valdemarsborg'ista se maalattiin, silloinkuin hän oli kolmentoista vuotias ja page minä muistan sen hyvin se on meidän Feliksimme. Se on kummallista. Niin, kovin kummallista.
Näin sanoen vei hän vieraansa puutarhaansa. Katsos, Berndt, toisti hän, tuo tuossa on oikea "higaråpuu", jonka minä ostin Valdemarsborg'ista, minulla on se ollut jo, annas olla, viisi vuotta, ja mennä vuonna sai äiti kaksi kannua marjoja, onhan se kokolailla! Se onkin hyvässä maassa. Sitäpaitsi olen minä ottanut pano-oksia, me näemme net kohta. No, miltä näyttää.
Oli melkoinen joukko vanhoja tätejä, kuninkaallisia sihteereitä, upseereja ja pappeja, jotka nyt äkkiä huomasivat, olevansa sukua tuolle kummalliselle ukolle Valdemarsborg'ista. Poika oli poissa ja häntä oli turhaan muistutettu ulko- ja sisämaisissa sanomalehdissä, antamatta kuulua itsestänsä. Piti siis ruveta avaamaan täti Julianan testamenttia. Tämä tapahtui.