United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !


Minä odotan pelvolla ja vavistuksella, mitä tuleman pitää. Eeva, missä se on se kukko? EEVA. Tuossa pärekopassa lyhtypylvään juurella. Ei suinkaan se vain ole kuollut, kun ei enää laula. ONNEN HERRA. Se olisi vahinko. Se on hyvin korea kukko. Nyt minä toin sen Alakaakosta lähetetyn porsaanne. Se on laatikossa tuolla rannalla. Saanko minä nyt maksun vaivoistani? ONNEN HERRA suorittaa maksun.

Yritinpä minäkin kerran ruveta mestarilaulajaksi, vaan siitä ei tullut mitään, vaikka olisin kuinka koetellut. Kaikista vaivoistani ja puuhistani sain palkakseni vaan ivaa ja naurua. Milloin lauloin minä vääriä lisälirityksiä, milloin tein tahtivirheitä tai eksyin ihan toiseen lauluun.

Kuule, se pitää kylvettää ja syöttää ja tehdä aittaan tila. Sitä pitää kohdella kuin pappia. Minkähän tähden tuota niin pitää, roikaletta? Maksoi hyvän hinnan, ei kopeekkaa tinkinyt niinkuin muut Venäjän miehet. On hupaisa ja mukava. Ryypynkin vaivoistani vielä antoi. Oliko makeata? Jotta oliko? Oli se mitä lie ollut ulkomaan makeata soutaa suonissani kuin mahla kevätkoivussa.

"Jumala on minun todistajani," oli hänen tapansa sanoa, "että teen tätä työtä kansani hyväksi enkä vaan omaksi hyväkseni. Jos työni menee hukkaan, mitäpä vaivoistani! Jos taas onnistuu, mitäpä siitä kuinka kanan olen työtä tehnyt?"

On kuitenkin olemassa jotakin, joka on sitonut minut niin kurjaan olentoon kuin te olette. Eikö teitä ole kummastuttanut, etten koskaan ole tahtonut korvausta vaivoistani? Korvausta? huudahti Larsson säpsähtäen. Mitä minä köyhä mies voisin tarjota teille muuta kuin kiitollisuuteni ja ihailuni? Huolinko minä kiitollisuudestanne ja ihailustanne?

Niin, niin. Se tuli lentäen korkeudesta. Maiju. Saisikohan tuota lukea. Heiskanen. Miksi ei, jos annat yhden suukkosen vaivoistani. Maiju. Sitten aamulla. Heiskanen. Se on minusta yhdentekevä vaikka milloin! Mutta anna nyt kumminkin yksi! Maiju. Enpä annakkaan. 11 kohtaus. Heiskanen. Sitten Heinonen. Heiskanen. Vai ei hän antanut minulle suuteloa. No, olkoon sitten menneeksi!

Niin, sen sain minä taloudellisista vaivoistani, sanoi patruuna, järjestäen Vaasaansa, joka oli kallellansa. Oi, ei ainoastaan senvuoksi, hyvä mieheni; sinä vallan unohdat, että sinä kolme kertaa olet nauttinut maanmiestesi luottamusta. Niin, olla valtiopäivämiehenä. No niin, tuo on pitkä historia tuo.

Ja Lauri kävi kohta myöskin käsiksi Leenaan. Ympärillä oleva joukko nauroi ja pilkkaili, että Löttös-Leenan ja Löppös-Laurin rakkaus meni nyt rapakkoon. "Ahas, pakana!" sanoi Lauri iloissaan ja katseli kadonnutta ja jälleen löydettyä kukkaroansa. "Rahat ovat tallessa ja sormus kans!" "Olisikko tuo paljon ollut vaivoistani, roikale?" manasi Leena.

" voittoon soit mun sotajoukot viedä, mun, joka vaivoistani vapisen; ruumiini raihnas ponnistust' ei siedä, mit' oisin yksin saanut toimehen? Nyt miehill' äsken saarretuill' on voitto, ja Suomellemme vapauden koitto on viritetty toimestani mun; mut voiton, voiman annoit Sinä yksin, Jumala, veli, millä nimityksin Sua maininnenkin, kunnia on Sun."

Samoin kuin sinäkin, suuri mies, mutta paljon pienemmällä nerolla olen minä uutterasti viinimäessä kaivanut, muuta palkkaa vaivoistani toivomatta kuin pyhien marttyyrien kruunun paratiisissa. Sinä olet nuoruudessasi osoittanut minulle paljon ystävyyttä; tahdon nyt hyvyytesi palkita mikäli voin. Tahdon saattaa sinut takaisin elämään ja vapauteen.