United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ennen iltaa vielä Verinen vaino pattokuningasten Välihin tulkoon! Kuule mua, kuule! IT
KANSA: Laulaos enemmän Väinö! Soitto neuvos sorjentavi.
On kyllä tuikka ylpeytenne Mult' ihanimman toivon ryöstänyt, On kyllä onnen puuska, kädestänne Mi mua kohtas, syöntä kirpaissut, Vaan kurja vaino kiitostunnetta Ei rinnastani murtaa taida koskaan. On kyllä kovaa, toinen toisistansa Kun syömet lempiväiset temmataan, Vaan taivas yksin tuomitkoon, en mie. Ain' isän käskyllä, jos kuinka tuikka Se olkoon, esikoisen-oikeus On tyttäreltä uhrausta saaha.
SAIRAS: Katso Väinö kansoasi! Tässä kuolema tulevi Louhen luomissa kivuissa, taudeissa tavattomissa; kell' on riisi, kellä ähky, kellä luuvalo lujempi, kenellä sydämen pisto, kellä paisehet pahimmat. Astu Väinö, auta meitä! V
Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? Veli nuori taistelehon vaati vankempansa, lunnahiksi lupas Aino-siskon armahansa. Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? Päivä laski, lummekukka sydämensä sulki. Väinö vanha kosimahan neittä nuorta kulki Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? Sydän kielsi, äiti käski kumpaa tuli kuulta? Raitoja hän rakasti ja lempi länsituulta.
Piilotainpa tänne. Menee puitten varjoon; Väinö ja Kouki tulevat.
Täti ei saanut olla pitkää aikaa pojan luona. Kun hän palasi asuntoonsa, odotti häntä maisteri Vakava siellä, ja ennenkuin Väinö ehti sitä estää, kertoi maisteri äitiparalle, ett'ei Toivo ollut ainoasti loukannut oikeata käsivarttansa, vaan että hän oli sen taittanut; ja sanoi vielä, että tämä oli tapahtunut tappelussa.
UNTAMO. Parempi Tuho, kuin ikuinen vaino. V
Teemme niinkuin teki Väinö, pois kaukenemme, kosket sauvomme, suvannot soudamme, selät suuret lehtipurjeessa viilettelemme, haemme hiljaisen poukaman, hiekkarantaisen, siihen kolmilaitamme kokastamme ja kuusen juureen majamme kyhäsemme on siellä kalasia vesiä, on ansamaita, on koppelokankaita, on teerivaaroja hyvät haltijat mukana seuraa, pahat tänne jääkööt!
TAINA. Oikein osasit, Väinö. Kansa säestää Tainaa. JOUKOLAN NUORUKAINEN. Tempasi mukana mielen Kuin virta venettä viepi. KANSA. Laula, Väinö! Sulho, laula!