United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitä tuskin luulen teidän tarvitsevan pelätä vastasi kreivitär hymyillen. Tahtoisiko Bergflykt sitten ennemmin, että tyttö olisi köyhä? Tahtoisin kuin tahtoisinkin, vastasi puutarhuri. No niin. Sanokaa suoraan, Bergflykt: tahdotteko Ester Larssonin vaimoksenne? Puutarhuri hypisteli hylkeennahkalakkiaan ja vastasi sitten miehuullisesti: Tahdon.
"Kun teidän vuoronne tulee naida, herra, ei suinkaan se nainen kadu, joka rupee vaimoksenne". Herra Meadowcroft oli yhä vaan sanaakaan hiiskumatta palatessamme taloon, käyden sairastuolin kummallaki puolella. Uskaliaisuus, joka hänessä vielä oli ollut jäljellä, näkyi kadonneen oikeudentutkintojen kestäessä.
Minulla olisi ollut valta pitää hänet itse, mutta en tahtonut; toin hänet teidän maahanne ja luovutin hänet teille. Mutta tuskin olitte ottanut hänet vaimoksenne, kun jo petturit pimittivät teidät valheillaan. Vihassanne, rakas enoni ja valtaherrani, tahdoitte poltattaa meidät tuomitsematta.
"Tämäpä teki minun kovaksi ja jäykäksi. Minä tempasin hameen hänen kädestään ja huudahdin: 'Minä vihaan teitä! vaikka en olisikaan kihloissa Ambrosen kanssa, en kuitenkaan rupeaisi vaimoksenne: en, vaikkapa koko mailmassa ei olisi ketään muuta miestä, joka minua kosisi. Minä vihaan teitä, herra Jago! Minä vihaan teitä! Hän hypähti ylös ja alkoi taasen puhua tyynesti. 'Te olette kyllin puhuneet', vastasi hän minulle. 'Te olette musertaneet elämäni. Minulla ei nyt enää ole mitään toiveita tulevaisuuden suhteen. Minä ylpeilin taloista, neiti, ja työstäni; minä en piitannut orpanainne vihasta minua kohtaan; minä palvelin uskollisesti herra Meadowcroft'ia; kaikki teidän tähtenne, Naomi Colebrook kaikki teidän tähtenne! Nyt on kaikki lopussa ja myöskin elämäni talossa on päättynyt. Minä en koskaan enää vaivaa teitä. Minä menen matkoihini, kuten kipiät eläimet, jotka piileilevät johonkin nurkkaan ja kuolevat. Tehkää minulle viimeinen palvelus!
"Onko tarkoituksenne toden perään sanoa minulle ett'ette milloinkaan ole nähnyt naista, jota voisitte kyllin rakastaa ottaaksenne häntä vaimoksenne, ja ett'ette milloinkaan ole ollut kodissa, josta olette lähtenyt kadehtien aviollisen elämän onnea?" "Toden totta, minä en milloinkaan ole sellaista naista nähnyt; toden totta, en milloinkaan ole sellaisessa kodissa ollut."
Niin silloin ... silloin ei auta mikään ... kosikaa te minua, minä tulen teidän vaimoksenne. Dubrovskij alkoi vapista. Hänen kasvonsa lensivät veripunaisiksi ja muuttuivat kohta taas entistään vaaleammiksi. Hän oli kauvan ääneti, pää alaspäin.
Te, sir, joka tahdotte naida tytön, joka hellästi teitä rakastaa ja josta on tuleva kaikin puolin hyvä, käytöllinen vaimo, katselkaa tarkoin miten hän teidän vanhempianne kohtelee osoittaako hän heille sanomatonta hellätuntoisuutta, puolueetonta kunnioitusta vaikka ainoasti epäselvästi tätä hellätuntoisuutta ja kunnioitusta huomaisitte, tahi tahtooko hän, jos joku aihe kylmäkiskoisuuteen syntyy teidän ja teidän vanhempanne välillä, lumousvoimallansa saattaa teitä jälleen kunnioittamaan isäänne ja äitiänne vaikk'eivät nämä olisikaan erittäin ystävällisiä häntä kohtaan jos sellaisen tytön saatte vaimoksenne, niin olkaa varma siitä että olette saanut aarteen.
Alsidas. Oikeinko todella? Antakaa anteeksi, herraseni. Sganarelle. Ai, ai, ai! Alsidas. Mieleni käypi pahaksi, että minun täytyy näin menetellä teidän kanssanne; mutta teidän luvallanne en herkeä ennen, kuin lupaatte joko lähteä miekkasille kanssani tai ottaa sisareni vaimoksenne. Sganarelle. Voi, voi! No, otannan minä, otan! Alsidas. Kas niin, se on oikein.
Minun silmienikin edessä, minun läsnä ollessani uskalletaan tuolla tavalla loukata minua! KREIVI. Mikähän teitä vaivaa, herra? BARTHOLO. Kavala Alonzo! KREIVI. Herra Bartholo, jos teillä usein on sellaisia kummallisia oikkuja kuin se, jonka minä sattumuksesta saan nähdä, en hämmästy ensinkään neitosen inhoa ruveta teidän vaimoksenne. ROSINA. Hänen vaimoksensa! Minä!
Hän ei ollut vielä jättänyt kaappaustaan Danvillen käsivarresta askel askeleelta he astuivat yhdessä siihen paikkaan, missä Trudaine seisoi. "Te olette tulleet minun huoneeseni, ja pyytäneet tyttäreni vaimoksenne ja minä olen suotunut antamaan hänen teille", sanoi kenraali, puhellen Danvillelle tyyneesti.